VALIKKO
9.12.2016 19:00

Luukku 9: Tee-se-itse pikadeitit ja villi juhannus

Erottuani ensimmäisestä tinder-jutusta keräsin tovin voimia ja päätin sitten palata vanhaan tuttuun tinderiin. Tässä vaiheessa olin kuitenkin itsekin jo niin kyllästynyt omaan elämäntarinaani ja sen kertomiseen, että päätin ottaa käyttöön pikadeitit. Vähän vahingossa syntyi Tunnissa tulosta -konsepti, jonka ideana oli tutustua mahdollisimman tehokkaasti. Seuraavaksi katsotaan, kuinka kävi. Ja mitä juhannuksena tapahtui, tietysti.

Aikataulun vuoksi treffeihin oli aikaa täsmälleen tunti. Olin matkalla Mikkeliin ja tein mutkan pasilalaiselle parkkipaikalle, jolla treffit olivat. [Plussaa kiintoisasta treffipaikasta muuten.] Kävimme tunnin kävelyllä, jolla ehdimme tehokkaasti kertoa kaiken olennaisen. Käteen jäi perustiedot toisesta ja ajatus siitä, että voisi tavata toistekin.

Oli kesäkuinen baari-ilta ja muistin Turussa koetut kello 3.30 -treffit. Miksi en kokeilisi samaa Helsingissä, ajattelin, ja sovin treffit klo 3.30 Elielin aukiolle. Sitä mitä seuravaaksi kerron, ette kyllä arvaa. Treffit kestivät nimittäin täsmälleen 25 minuuttia, koska bussini lähti klo 3.55 enkä halunnut enää yhtään uppo-outoa yökylään kiitos. Toisin sanoen, miksei sitä tulevaa suhdetta voisi puolessa tunnissakin pohjustaa?

”Ei meistä mitään pariskuntaa tule”

En tiedä toimisiko tuo, jos kyseessä olisi true match, mutta ainakaan tässä tapauksessa en havainnut suurta romantiikkaa. Sen sijaan havaitsin tulevan juhannuksen ja sen, että kaikista maailman paikoista mies aikoi viettää juhannuksen täsmälleen siinä mikkeliläisessä lähiössä, jossa asuin. Koska tuona vuonna mikkeliläinen lähiöjuhannus tuntui olevan kuumaa huutoa, myös turkulainen ystäväni oli tulossa juhannuksen viettoon tuohon samaiseen lähiöön. Joten, laskin 1+1!

Siinä sitä sitten vietettiin mikkeliläistä lähiöjuhannusta turkulaisen ystävän, random tinder-miehen ja tämän kaverien kanssa jonkun näistä jälkimmäisistä kotitalossa. Koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan, eikö?

Villi juhannus päättyi baarin kautta minun luokseni sen jälkeen, kun sopivat miehet oli valkattu. Tästä alkaa se villi osuus, ihan vain siksi, että sen villiksi kutsuminen on niin hupaisaa. Kuten edellä olen maininnut, välillämme ei todellakaan kipinöinyt. Niinpä sitten juhannusyönä klo 4.00 mies kertoi mielipiteensä: ”Ei meistä mitään pariskuntaa tule.”

Juhannusyön taika. Jos olet olemassa, niin tuona mikkeliläisenä lähiöjuhannuksena olit ainakin visusti piilossa. Tai sitten taika ei vain yltänyt mikkeliläiseen lähiöön asti. Ja mitä tulee siihen, voiko tunnissa tulla tulosta: ystävät rakkaat, eiköhän se riipu siitä deitistä. Suositan kuitenkin varaamaan aikaa enemmän kuin 25 minuuttia, koska siinä ajassa on hankala ehtiä sekä puhua että kuunnella.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.