VALIKKO
6.12.2016 15:00

Luukku 6: Elämäni ensimmäinen nettideitti

Kyllästyttyäni tinder-miehiin päätin kääntää kurssia ja tehdä uuden aluevaltauksen: oli aika ottaa haltuun nettideittailu! Reippaana naisena tein profiilin suomi24-treffeille ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Oppi numero yksi: nettideittailu on kuin kirpputori, parhaat viedään päältä. Profiilin ollessa uusi viestitteilijöitä riitti, mutta taso oli vaihteleva ja potentiaalisia ehdokkaita oli huomattavan paljon vähemmän kuin tinderissä. Toisaalta profiilit oli tehty huolella, niihin sai halutessaan paljon tietoa ja jyvät oli helppo erottaa akanoista.

luukku6_nettideittailu

Löysin täsmälleen yhden jyväsen. Jyvä oli opiskelijapoika yliopistolta, ja vaikutti sekä tekstin että kuvan perusteella potentiaaliselta. Miksen ole huomannut tätä opiskelijabileissä, ihmettelin. Olimme kuitenkin seurustelleet kumpikin tahollamme, joten selitin asian tällä. Miehen lähettämät viestit olivat todella hauskoja ja juttu luisti, joten odotin tapaamista innolla. Olin selvästi löytänyt internetin helmen!

Niinpä tapasimme. Tarina voisi oikeastaan loppua tähän, koska tähän mennessä kaikki olennainen on jo kerrottu. Nimittäin, saapuessani treffipaikalle tiesin lopputuleman ennen kuin mies oli avannut suutaan. Ja se lopputulema oli: EI.

”Mä heittäisin sut nyt ulos”

Yksinkertaisesti miehen olemuksesta saattoi samoin tein päätellä, että olimme omista maailmoistamme. Mies oli hyväntahtoinen ja fiksu, muttei missään määrin minua kiinnostava. Treffit oli kuitenkin suoritettava, ja jostain käsittämättömästä syystä päädyimme vielä kahvien jälkeen luokseni teelle.

Sen teehetken muistan. Siitä, ettei se meinannut millään päättyä. Muistan katsoneeni kelloa ja odottaneeni, että mies alkaisi tehdä lähtöä. Mutta kun ei niin ei. Lopulta kello oli 01.30 maanantain ja tiistain välisenä yönä, joten mitään tyylikästä ei ollut enää tehtävissä. ”Mä heittäisin sut nyt ulos”, sanoin päättäväisesti. Ahaa odotinkin sitä, sanoi mies.

luukku6_nettideittailu2

Lähtiessään mies kaivoi laukkuaan ja sanoi: ”Tässä on sulle pupu.” Siinä se oli, legendaariseksi muodostunut pehmolelupupu. Ilmeeni kuvailemisen sijaan tyydyn toteamaan, että jotain pysyvää jäi näistäkin treffeistä.

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Ahahaha, kuulostaa traumatisoivan tutulta :’D Itse ennen nykyistä parisuhdettani jouduin kokemaan jos minkälaista nettideittiä. Nykyinen miesystäväni löytyi tinderistä ja on mitä ilmeisemmin ”the one”, mutta ennen häntä tuli kyllä nähtyä kaikenlaista.

    Yksi pysyvä teema oli, että aina jos sain randomlahjan mieheltä, se suhde päättyi lyhyeen. Yhdelle jopa kerroin tämän ja silti sain häneltä randomlahjan. Oli pehmolelua, kamalaa nominationpalaa, maatuskaa, lumihiutalepalloa ja vaikka ja mitä.

    Tämä sun tilanne oli kuitenkin tähän mennessä mun lemppari!

    Ihana blogi, löysin tämän vasta.

     0
    • Sofia

      Ahaa lahjojenantajia on siis ollut liikkeellä! 😀 Eräs bloggaajakollegani kirjoitti tovi sitten vinkkejä treffeille, ja yksi niistä oli ehdoton: ei lahjoja ensimmäisillä treffeillä. Mielestäni tämä oli hyvä linjaus, koska ei se vaan kuulu suomalaiseen kulttuuriin yhtään, lähinnä vaivannuttaa. Hmm mitähän tästä vois päätellä, varmaan sen, että älkää nyt hyvät miehet antako niitä lahjoja 😀

      Kiva että löysit paikalle, tervetuloa seuraamaan!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.