VALIKKO
25.1.2016 22:43

Elämäni kamalimmat treffit

Pohjakosketus. Nyt se on saavutettu. Hyvät naiset ja herrat, tämän vaivaannuttavimmille treffeille ette tule joutumaan, koska se ei ole mahdollista. Treffit eivät nimittäin olleet kamalat, koska joku tuntematon mies olisi tehnyt jotain kamalaa. Ehkä pikemminkin siksi, että mitään ei tapahtunut.

Treffit olivat kolmannet laatuaan, joten asioiden piti olla jo hieman selkeämmillä vesillä. Oli tavattu kaksi kertaa, ja olin ehdottanut, että kolmannella kerralla jäisin miehen luo yöksi. Tämä oli sovittu ja niinpä selviydyin matkatavaroideni ja koirani kanssa paikalle, sillä miehen asunto oli vain välietappi matkallani Etelä-Suomen halki.

kamalaa1 (2)

Perille päästessäni olin kiukkuinen, koska on aina yhtä ärsyttävää matkustaa julkisilla ison ja sinkoilevan 25-kiloisen asian kanssa. Okei, tiuskiminen ei ole paras tapa aloittaa treffejä, tajusin itsekin. Yritin olla normaali ja onnistuin siinä kai jotenkin, vaikka tunnelmaa ei hyvällä tahdollakaan olisi voinut kutsua rennoksi tai millään tavalla romanttiseksi.

Kellon lähestyessä puolta yhtätoista mies koki valaistuiksen: ”Hetkinen, ooksä siis jäämässä yöksi?” Öö, kyllä? Tästähän oli sovittu. Ahaa, ei ollutkaan. Tästä olikin sovittu vain Sofian omassa päässä.

Totaalinen hämmennys. Mies järkyttyy, koska kolmatta kertaa tavattava kaunis nainen ilmoittaa jäävänsä hänen luokseen yöksi. Minä taas hämmennyin, koska tällainen asia harvemmin on ketään miestä häirinnyt.

Tässä vaiheessa olisi pitänyt paeta. Ikävä kyllä en kyennyt toimintaan, koska olin niin järkyttynyt siitä, että mies järkyttyi siitä, että aioin jäädä hänen luokseen yöksi. Kamala tilanne. Jäänkö nyt niinkun väkisin yöksi jonkun miehen luo? Ei kuulu itsekunnioitusta korostavaan deittailufilosofiaani, ei.

Koska havaitsin miehen sängyn olevan kapeaa sorttia, päätin ainakin kohteliaisuuden vuoksi tarjoutua nukkumaan lattialla. ”Joo mulla on tossa patja jonka voi laittaa siihen.” Hetkinen. Lattialle? Siis OIKEASTI?

Ei sentään. En nukkunut lattialla, koska mies tarjoutui tekemään sen itse.

kamalaa1 (1)

Aivan kuin olisin ollut viimeksi kymmenen vuotta sitten tapaamani serkun luona yökylässä. Kyllä, tunnelma oli juuri sellainen. Aamulla pistin herätyksen niin myöhään, että ehdin vain pukea, meikata ja pakata, ennen kuin syöksyin ovesta ulos.

Ei, en tarkoita dissata ihmisiä, jotka eivät halua kaikkea heti. Voisi kai sanoa, että ”deittailutyylimme” vain erosivat kuin yö ja päivä. Olen tottunut siihen, että deittaillessa fyysinen läheisyys tulee aiemmin kuin itse henkilön syvällisempi tunteminen. Toki siinä on haittansa, mutta toisaalta näkee melko nopeasti, löytyykö sitä kuuluisaa kemiaa tai voisiko jutusta kehkeytyä romanttisesti latautunut suhde.

Serkun luona yökyläillessä sellaista ei tosiaan synny. Poistuessani paikalta viimeisiksi sanoikseni jäivät ”ei nähdä enää ikinä”. Mies otti tämän kuitenkin huumorilla. Hänellä oli kuulemma ollut kivaa. Kivaa??! Ilmeisesti miehen mielestä vain oli normaalia, että nukutaan lattialla eikä kosketa toiseen kepilläkään. Huh.

En kuitenkaan tarkoittanu viimeisiä sanojani huumorilla. Ei ikinä, ei ikinä enää. Ei ikinä, ei ikinä.

[En kuitenkaan lannistunut edes tästä! Jollet tiedä miten se on mahdollista, katso edellinen teksti.]

Kommentit

  • Riikka

    Vaikea tietysti sanoa, kun en itse ollut paikalla. (Se tuosta tietysti olisi vielä puuttunut, että siellä olisi ollut toinen nainen. 😉 ) Mutta mietinpähän vain, että olisiko helpompaa sanoa oikeasti niitä asioita ääneen, esim. ”Sulla on kyllä aika kapea sänky, mutta mua ei haittaa kun tykkään olla lähekkäin.” Itse olen deittaillut viimeksi vuonna 2004, joten en ole asiantuntija. Mutta parisuhteessa toimii.

     0
    • Sofia

      Itse asiassa kävimme kyllä pahimman hämmennyksen laannuttua tästä keskustelun! Okei eihän se nyt voi olla yhtä tasokasta kuin parisuhteessa ollessa tässä vaiheessa, mutta kyllä se asioita vähän selvensi. Ei tosin muuttanut 😀

       0
  • MTT

    Mä olin neljänsillä treffeillä miehen kanssa, oltiin lauantaina illansuussa vähän lenkkeilemässä. Mies sitten ehdotti josko haluaisin lähteä hänen kämpilleen leffaa katsomaan. Käytiin eka mun luona jossa vähän siistiydyin, otin hammasharjankin mukaan koska oletin että jään yöksi. Sitten lähdettiin miehen luo. Siinä vaiheessa kello oli jo lähempänä kymmentä.

    Siihen asti treffimme oli olleet hyvin muodollisia, ei oltu edes suudeltu. Nyt sitten oletin, että juttu etenisi vähän pidemmälle. Koko illan ajan mies istui ihan toisessa päässä sohvaa ja näytti kauhusta kankealta. Kun yritin hivuttautua lähemmäs, ponkaisi hän ylös muka hakemaan jotakin jonka juuri sillä hetkellä halusi näyttää mulle. Hän kertoi yllättyneensä luulostani jäädä yöksi, hän kun oli ihan oikeasti halunnut katsoa kanssani sen leffan, ei mitään enempää.

    Mies tunnusti, että koska oli seurustellut viimeiset 10 vuotta, oli treffailuista kulunut jo jonkin aikaa eikä hän oikein tajunnut, että nykyään edetään niin kauhean nopeasti.

     0
    • Sofia

      Okei ehkä tosta aiemmasta muodollisuudesta olis voinu päätellä jotain, mutta silti. Vähän outoa musta jos ei kykene neljännelläkään tapaamisella vielä minkäänlaiseen läheisyyteen. Kyllä siitä tulee itselle vähän sellanen fiilis, että ei vaan sitten oo sitä romanttista aspektia tarpeeks varmaan. 10 vuotta on toki pitkä aika, mutta silti pieni rohkaistuminen olisi voinut olla paikallaan. Nyt tietysti kiinnostaa, miten tapailulle mahtoi tämän jälkeen käydä!

       0
  • Nimetön Simonita

    Hahahahaaa I feel you Sofia, onkohan meillä ollu sama deitti! 😀

     0
      • Sofia

        Heh kieltämättä kuulostaa vähän tutulta 😀 Mutta siis, oon just ton Make-tarinan takia oppinu välttämään tyyppejä, jotka ei oo koskaan seurustellut. Mua on tästä muutaman kerran arvosteltu, mutta oon kyllä kokeillu ihan vakavastikin tapailla sen sortin miestä, ja ei siitä vaan tullut mitään. Kyllä se vaan niin on, että hyvä olla ainakin se yksi suhde pohjalla, niin tietää miten homma etenee. Olishan Makellekin voinu asioita opettaa, mutta ei enää jaksa! En mä ainakaan 😀

         0
        • Nimetön Simonita

          Joo en mäkään jaksais enää alkaa ketään kouluttaa, kyllä nää hommat olis pitäny opetella jo aikoja sitten! Make sen vielä viimeisen kerran todisti. 😀

           0
  • Saana

    Ai apua! Mikään ei ole kamalampaa kuin se, että sulta kysytään yllättyneenä ”Ai, mitä? Olit siis jäämässä ihan yöks?” Joskus tuntuu, että jos jää yöks, niin toinen osapuoli luule olevansa velvollinen menemään naimisiin sun kanssa ja mitä kaikkea vielä 😀

    Toinen mikä on yhtä perseestä on se, että ei vaivaudu sängystään ylös heippaamaan. Se että aamulla ei irtoa edes halausta tai pusua kertoo aika selvästä, että uudelleen ei olla yöksi jäämässä…

     0
    • Sofia

      Ihanaa, että jollekin muulle on käynyt näin! Mulle ei ollu koskaan aiemmin, niin en ollu henkisesti varautunu asiaan 😀 muttajoo, toisille se tuntuu olevan isompi juttu kuin toisille. Tekis mieli sanoa, että pliis, se ei tarkota mitään! Voi olla yötä ja piste. Ja voi vaan nukkua ja piste. Kaikille ei mee jakeluun. Selvästikään.

      Ja toi toinen juttu, yhtä kamala tilanne. Siitä voi aika paljon päätellä kieltämättä 😀

       0
  • sahramililja

    Hah, et ole ainoa jolle tämäntyylistä on tapahtunut 😀 Olen ollut kummankin roolissa tilanteessa missä kosketuksesta on tullut kamalan iso juttu. Vielä kammottavampaa on jälkikäteen puida asiaa tekstiviestitse missä joutuu tuntemaan olevansa umpipervo puumatäti kun koettaa selittää että se koskettaminen on itselle aika luontaista ja toisen kehon läheisyys on aika tärkeätä… Voi taivas, ei enää IKINÄ 😀
    Oon välillä miettinyt voiko toimivaa suhdetta tulla semmoisesta missä tapaillaan kiltisti kahvilla viikkotolkulla. Monesti oon sitä yrittänyt, mutta loppupeleissä parisuhteiksi on muodostunut aina ne missä on ensin testailtu se seksuaalinen kemia ja myöhemmin sitten tutustuttu…

     0
    • Sofia

      Ihana kuulla, etten ole ainoa! Hauska muuten kuulla myös tuo, että olet ollut kummankin roolissa tuossa tilanteessa. Facebookin puolella pari miespuolista ihmistä kovasti väitti, että jos tässä tilanteessa sukupuolet kääntäisi toisin päin, siitä olisi huumori kaukana. Itse en kyllä näe sitä niin, sehän olisi vain vähän tavanomaisempaa? Ja omassa keississäni tunnelma oli niin jäinen, että tuskin se siitä muuttuisi sukupuolia kääntämällä.

      Mulla menisi hermot tuossa kahvittelutouhussa! Oon vaan sitä mieltä, että jos toinen alkaa viehättää, niin sillon alkaa kiinnostaa muukin kun kahvittelu. Niinkun aiemmin kun 10 tapaamiskerran jälkeen 😀

       0
      • Nimetön sahramililja

        Mä olen kyllä sitä mieltä että sukupuolista viis – oikean ihmisen kanssa se koskettaminen tulee ihan luonnostaan eikä sitä tarvitse mitenkään väkipakolla yrittää. Jos kummallekaan tulee olo että nyt edetään liian nopeasti/hitaasti, niin ihminen on väärä :p

        Mä oon kovasti yrittänyt olla asiallinen ja tapaillut miehiä pitkäänkin ilman et siitä on mitään kummempaa tullut. Enää en kyllä jaksa, käytän jatkossakin kolmen treffin sääntöä eli kolmannella päätetään tapahtuuko jotain vai eikö tapahdu 😀

         0
  • iPrinsessa

    ”Olen tottunut siihen, että deittaillessa fyysinen läheisyys tulee aiemmin kuin itse henkilön syvällisempi tunteminen. Toki siinä on haittansa, mutta toisaalta näkee melko nopeasti, löytyykö sitä kuuluisaa kemiaa tai voisiko jutusta kehkeytyä romanttisesti latautunut suhde.”

    Jos etsit pelkkää seksiä, tämä on oikea toimintatapa. Jos taasen olet etsimässä sitä oikeaa, ei kannata hypätä sänkyyn ennen kuin on todennut henkisellä tasolla yhteensopivuuden. Esim. jos baari-illasta löytää jonkun ja hyppää sänkyyn, siinä voi käydä huonosti. Hormonit alkaa jyllämään miehelle, joka ei todellakaan ole sitä mitä haluat. Pahimmassa tapauksessa menee 1,5-2 vuotta ennen kuin rakastumisen ensihuuma taantuu, jolloin toteat, että mitä hittoa teen tämän tyypin kanssa. Eihän tämä ole ollenkaan sitä mitä minä etsin.
    Toki, jos sulla on aikaa ja halua tuhlata pari vuotta ”väärään tyyppiin”, siitä vaan 🙂 Itsellä alkaa olla sen verran ikää jo, ettei aikaa tuhlattavaksi ole, jos joskus haluaa vielä perustaa perheen…

    P.S. Itsekin olen suhtautunut nuivasti miehiin, jolla ei ole kokemusta. Mutta helmiä olen löytänyt niistä miehistä, joilla ei ole ollut aikaisemmin seurustelukumppania, muttei myöskään treffikokemusta, eli ovat odottaneet niin sanotusti sitä oikeaa. Ensimmäisestä tällaisesta tapauksesta tuli ihana ex-aviomieheni. Toinen tällainen tapaus on tämänhetkinen kumppanini. Otin riskin ja lähdin kouluttamaan uutta miestä kolmekymppisenä 😀

     0
    • Sofia

      Mua hieman huvittaa se, että tämä teksti yhdistetään seksiin – tässähän ei puhuta siitä ollenkaan. Yritin ilmeerata sitä tolla ”ei kosketa toiseen kepilläkään” -ilmauksella, mutta sekin on toki tulkinnanvaranen – mutta tässä yhteydessä siis täysin konkreettinen ilmaus. Kyllä mua hämmentää, jos hyvin sujuvaan tapailuun ei liity mitään läheisyyttä. Seksistä oon aivan samalla linjalla kun sä, noinhan se menee 🙂

      Oon kyllä yrittäny haastaa mun nuivaa suhtautumistani ja tapaillu muutamia tuollasia ei-niin-seurustelumielessä-kokeneita tyyppejä, mutta ne kokeilut ei oo kyllä ottanu tulta alleen. Riippuuhan se tosi paljon siitä tyypistä, otan tämän rohkaisevana esimerkkinä asian suhteen!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.