VALIKKO
3.2.2016 22:48

Määrällä on väliä

Hyvät lukijat,

tässä tekstissä piilee kaiken deittailun järki. Kyllä – siinä on järkeä. Itse asiassa, aika paljonkin. On nimittäin niin, että meillä on tässä maassa valtavasti sellaisia sinkkuja, jotka eivät juuri tapaa uusia vastakkaisen sukupuolen edustajia. He luottavat kohtaloon, kunnes turhautuvat ja yrittävät sitten pelastautua kohtaloltansa epätoivoisilla yrityksillä. Onneksi tämä turha epätoivo on kuitenkin vältettävissä!

Toisin sanoen, vaikka aina tarvitaan myös kohtaloa ja sattumaa, sen oikean kohtaaminen on asia, jota jokainen voi edesauttaa. Jos mietitte, miksi näin pitäisi tehdä, siihen on vastaus: on paljon sinkkuja, jota päätyvät ajattelemaan, ettei kukaan ole kiinnostunut heistä, tai että he eivät vain koskaan löydä ketään. On hyvin todennäköistä, että tämä johtuu vain siitä, että he eivät juuri näe efforttia tavatakseen uusia ihmisiä.

määrälläonväliä2

Siksi haluankin kysyä teiltä, hyvät lukijat, miten voi tietää, millaisesta ihmisestä voisi kiinnostua, jos ei koskaan tapaa ketään? Ja sehän on tässä se pointti. On hyvin epätodennäköistä, että käymällä treffeillä kerran viidessä vuodessa onnistuu valitsemaan treffipartnerikseen juuri sen elämänsä kumppanin. Epätodennäköisyyttä lisää se, että koska ei ole tavannut juuri muita yksilöitä, ei oikein tiedä, mitä edes odottaa. Toisin sanoen voidaan päätyä myös tähän jokseenkin yleiseen tilanteeseen, jossa odotukset ovat epärealistiset.

Kun ei juuri käy treffeillä, voi myös käydä niin, ettei osaa arvioida, millaiset ihmiset voisivat itsestä kiinnostua. Tällä tavoin saattaa siis ajautua kiinnostumaan vain sellaisista ihmisistä, joilta ei tule koskaan saamaan vastakaikua (ja tämähän on tietyllä tavalla turvallista, koska näin ihastuminen ei koskaan johda mihinkään).

Huomionarvoinen seikka on myös se, että miettikääpä, jos käytte treffeillä kerran kahdessa vuodessa, eli siis noin 700 päivässä. Millaisetkohan odotukset teillä mahtaa olla, kun vihdoin on se 700. päivä eli treffipäivä? Niin se vain on, että deittailu silloin tällöin tekee hyvää, koska silloin treffeihin osaa suhtautua ihan vain treffeinä. Jos odotusten antaa latautua liian korkeiksi, tulokseksi saadaan joko turhan raskaita pettymyksiä tai niitä parisuhdeintoilijoita, joita vastapuolet usein pelästyvät.

”Mulle kelpaa kuka vaan, kunhan se on edes vähän söpö”

Jollei juuri tapaa ketään, saattaa myös joutua ”edes joku” -ajattelun linjoille. Varokaa sitä, rakkaat toverit! Kerran olin erään yhtyeen keikalla (huom. olin 18v), otin laulajalta mikin ja sanoin siihen ”Mä haluisin jonkun jätkän, mulle kelpaa kuka vaan, kunhan se on edes vähän söpö!” Voihan Sofia 18v. sentään. Jos pöllitte laulajan mikin, niin pitäkää edes joku taso kiitos 😀

Olen kertonut yllämainitut seikat muutamalle sinkkuystävälleni, jotka eivät ole juuri (lue: ollenkaan) tapailleet ketään muutaman sinkkuvuotensa aikana. Puheenvuoroni loputtua toinen sanoi: ”Okei Sofia, nyt tehään mulle Tinder-profiili!” ja toinen kokeili nettideittailua muutaman päivän kuluttua. Miksi? Koska yllämainitussa jutussa on aika hyvä pointti!

Alkuperäinen lausahdus kuuluu ”It’s numbers game”, ja sen esitti hyvän ystäväni poikaystävä. He tapasivat Tinderissä.

Aiheesta löytyy myös upouusi video Youtube-kanavaltani, suosittelen erityisesti sinkuille!

Kommentit

  • Jenna

    Ois kiva tietää kuinka monta ihmistä oot Tinderistä nähnyt? 🙂 ja semmonen postaus olisi kiva missä kerrot sun elämäsi parhaat treffit!
    Mut tosi kiva postaus taas kerran, tämmösiä on mielenkiintoista lukea. 🙂 toi on just paha, ku ihmiset ei oikeestaan tapaile ketään, kun ne olettaa että se oikea vois vaan tulla vastaan nakkikioskilla. Niinhän se voi, mutta jos tarpeeksi montaa tapailee niin kyllä sieltä osaa yhdistellä millaisen miehen sitten haluaa, jos sellainen sattuu kohdalle tulemaan 🙂

     0
    • Sofia

      Eivitsi nyt kun aloin muistelemaan treffejä, niin on kyllä myös useita todella myönteisiä kokemuksia! Ensitreffit täytyy tietysti laittaa omaan kategoriaansa, mutta sellaisista löytyy kyllä kirjoittamisen arvoiset 🙂 Hyvä myös tämä näkökulma, helposti menee sellaiseksi surkuhupaisista sattumuksista kirjoittamiseksi tämä. Vaikka ne on toki hauskoja, mutta mahtuuhan tähän deittailuun hyviäkin hetkiä 🙂

       0
  • Riikka

    Hyvä pointti tosiaan! Mutta jotkut (kuten minä) on niin tunteella eläjiä, että ne ihastuu suurin piirtein joka toiseen vastaantulijaan. Musta tuntuisi vaikealta siis ”vain treffailla” kun kaikuluotain ois koko ajan päällä tarkkailemassa omia tunteita ja tilanteen fiboja. Sun blogia yllättävän kiva lukea, vaikka ollaan tosi erilaisissa elämäntilanteissa. 🙂

     0
    • Sofia

      Heh tietysti kaikilla ei ole tätä ongelmaa, hyvä vaan 🙂 Itsekin oon deittaillu loppupeleissä yllättävän vähän, koska ihmisiä tulee vastaan myös ilman mitään tinderöintejä. Mutta kiva kuulla, yritän kirjoittaa tätä niin, että tämä myös avaisi uusia näkökulmia vähän kaikille. Koska kai kaikkia nämä asiat jotenkin liippaavat, jollei oman tilanteen niin jonkun tutun kautta vaikka 🙂

       0
  • Pilvimarjaana

    Musta tossa oli hyvä pointti. Minusta pitää deittailla ihmisiä, sillä tietämättään saattaa hakea täysin erilaista kumppania mitä oikeasti edes haluaisi. Itse toimin näin, mutta paljon ihmisiä tavatessanne aloin arvostamaan myös heissä täysin erilaisia asioita. Tajusin, että itseäni kiinnostaa ulkoista habitusta enemmän se, miten minua kohdellaan ja tajusinkin, että pidän enemmän miehistä, jotka arvostat muutakin kuin itseään! Nii, että kyllä sillä määrällä vaan on väliä tässä kohtaa. Ellei sitten sieltä pilven reunalta putoa se täydellinen prinssi vaan yks kaks, eikä muusta olekaan tietoa. Mutta kun niin ei vaan tuu tapahtumaan! 😀

    Ja hei, mitä pahaa siinä deittailussa voi olla? Sitä kun voi ajatella myös esim. siltä kannalta, että uusiin ihmisiin on kiva tutusta. Ja mistä sitä voi tietää vaikka se poikisi jotain muutakin kuin parisuhdetta; vaikka työpaikan tai uusia ystäviä?

    (P.S. Mun oli ihan pakko tulla piristää sua kommentoimalla tänne, kun olin katsonut sun snäpin ;D)

     0
    • Sofia

      Valittaminen kannattaa :DD Kiitos piristyksestä!

      Toi on hyvä pointti! Just sen takia musta on hyvä deittailla jonkun verran, että siinä samalla se epäonnistumisen pelko ainakin muuttaa muotoaan. Jotkut ei varmasti lähde leikkiin ihan vain siksi, että pelkää sitä toisen reaktiota niin paljon. Mutta aikuisiahan tässä ollaan ja samassa tilanteessa, hyvin harvoin tapahtuu mitään oikeasti ikävää. Pakkeja toki tulee, mutta niihin oppii suhtautumaan. Jos ei yritä, ei voi onnistua!

       0
  • Nimetön sahramililja

    Mä olen kanssa samoilla linjoilla 🙂 Ei sitä kotona köllöttelemällä ketään löydä. Tutustumalla ihmisiin ei vaivu epätoivoon ja saattaa jopa huomata, että onhan sitä vientiä itsellä enemmän kuin uskoisi. Kaiken kaikkiaan siis pelkästään positiivista! 🙂

     0
    • Sofia

      Vaikka rehellisyyden nimissä on todettava, että jatkuva epäonnistuminen saattaa käydä ajoittain voimille. Harvoinhan sitä saa mitään varsinaisia pakkeja, mutta aina välillä sitä innostuu toivomaan, että asiat johtaisivat johonkin. Mutta kun eivät ne nyt aina ihan niin sutjakasti sitten sujukaan… Toisin sanoen en väitä asian olevan ihan näin mustavalkoinen, mutta se ei sovi tämän tekstin henkeen 😀

       0
  • Karo

    Tämän postauksen innoittamana ajattelin kysyä sinulta vinkkiä, miten voisi päätyä treffeille ilman, että itse pyytää miestä ulos. Eli miten ”houkutella” mies pyytämään ulos? En tiedä, oletko enemmän suorantoiminnan nainen, joka ei jää miehen treffipyyntöä odottelemaan. 😀

    Minun tapaukseni on seuraava: Tapasin ennen joulua opiskelijaillassa miehen, johon en aluksi edes sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Toki pidin häntä komeana, mutta en ehkä ihan minun tyyppisenäni. Juttelimme illassa, ja kysyin sitten myöhemmin Facebookissa yhdestä toisesta illasta, jossa hän myös kulkee perjantaisin. Hän kehui iltaa kovasti ja kehotti minua myös tulemaan paikalle, jotta voisimme istua samaan pöytään kahvittelemaan. Kyseisen kahvitteluhetken aikana kiinnostukseni heräsi, koska hänen kanssaan oli vain niin helppo jutella. Hän on aivan ihana ihminen: puhelias, huumorintajuinen, ystävällinen ja avoin.

    Olemme joulun jälkeen jutelleet Facebookissa minun aloitteestani muutamia kertoja. Hän on vastannut yleensä yhtä pitkillä viesteillä tai pidemmillä kuin minä sekä esittänyt jatkokysymyksiä, jolloin keskustelu on jatkunut parikin päivää. Vaikka hän ei ole oma-aloitteisesti laittanut minulle viestiä, hän on lähes aina se, joka aloittaa kasvotusten keskustelun.

    Tässä on kuitenkin yksi ongelma. En ole varma, missä mielessä hän on minusta kiinnostunut. Hän on nimittäin perusluonteeltaan todella ystävällinen ja avoin; ns. ”kaikkien kaveri”. On siis vaikea arvioida, onko tässä jotakin muuta kuin normaalia ystävällisyyttä. Olin itse asiassa jo jokin aika sitten luopumassa toivosta, että hän olisi minusta enemmänkin kiinnostunut, mutta tunteeni heräsivät uudelleen, kun juttelimme taas lauantaina hänen aloitteestaan pitkät pätkät aivan kahdestaan (aiemmin keskustelussa on ollut mukana muitakin opiskelijoita).

    Olispa jokin kristallipallo, josta voisi nähdä, onko hän kiinnostunut vai ei enemmän kuin kaverina. 😀 Ajattelen kuitenkin niin, että pakkohan hänen on minusta edes jossain mielessä pitää -ei hän muuten tulisi oma-aloitteisesti juttelemaan.

    Miksi en sitten voi itse pyytää häntä ulos? Noh, olen kyllä tehnyt aiemmin aloitteita, mutta en haluaisi enää asettaa itseäni siihen asemaan ikävien kokemusten takia. :/ En oikein usko kestäväni taas uutta pettymystä, joten olen kokenut turvallisemmaksi vain seurata tilannetta ja toivoa, että hän tekisi jotain, jos on kiinnostunut. Lisäksi kokisin sen hirvittävän kiusallisena, jos pyytäisin häntä treffeille eikä hän olisikaan kiinnostunut. Klassisesti: en halua pilata kaveruuttamme. 😀

     0
    • Sofia

      Hmm, no siinä määrin olen toki toiminnan nainen, että jossain vaiheessa joko kyllästyisin tai tekisin aloitteen 😀 Olen kerran tehnyt sellaisen vastaassa tilanteessa, ja kyllä siitä ihan parisuhteen sai 🙂 Mutta asiaan, jos et halua tehdä suoraa aloitetta, jäljelle jää jonkin sortin vihjailu. Siinä tosin on se miinuspuoli, että miehet eivät yleensä ikinä tajua vihjailuista mitään – siksi kannattaa kysyä suoraan. Täytyy siis valita mahdollisimman suora vihjailu, ehdotan seuraavaa klassista: tiedustele miehen viikonlopun suunnitelmia ja ilmaise samalla, että sinulla olisi aikaa. Tämän todennäköisesti ymmärtää vihjailuksi, mutta siihen voi hyvin jättää tarttumatta, jollei ole innokas tapaamaan. Toki aina on se riski, ettei mies vaan ymmärtänyt vihjettä. Toisaalta jos hän sattuu olemaan kiinnostunut, todennäköisyys ymmärtää vihje kasvaa huomattavasti. Tsemppiä prosessiin!

       0
      • Karo

        Luulen, että tuo vihjailun ymmärtämättömyys voi päteä molempiin sukupuoliin. 😀 Ainakin itse voin sanoa, että en välttämättä ymmärrä vihjailua tai ainakin olen hyvin epävarma, olenko ymmärtänyt oikein.

        Vaikeita asioita nämä totisesti ovat. Toisaalta voin odottaa passiivisesti, tekeekö hän jotain konkreettista siirtoa tilanteen suhteen. Siihen tosin voi mennä aikaa, jos hän on epävarma minun kiinnostuksestani. Vaikka hän on avoin tutustumaan ihmisiin, en tiedä, kuinka helppoa hänelle on tehdä tällaisia ehdotuksia. Toki voi olla, ettei hän ole kiinnostunut ja siksi mitään ei tapahdu. Tekemällä itse jotain saisin asiantilan selville nopeammin. Onhan tässä jo mennyt kohta 2kk.

        Kaverini ehdotti, että tekisin niin suoran siirron, että ilmaisisin haluni nähdä, jos hän joskus haluaa. Silloin pallo jäisi hänelle eikä minun tarvisi saada suoraan kysymykseen suoraa vastausta. Ajatuksena se tuntuisi helpommalta, koska minusta on stressaavaa olla se, joka ikään kuin vie juttua eteen päin.

         0
        • Sofia

          Hei tuo on myös hyvä ehdotus! Ei tarvitse kysyä mitään, mutta sitten toinen ainakin ymmärtää. Voihan tuollaisilla ”avoimilla tutustujilla” olla juuri se ongelma, että heidän on ihan yhtä vaikea tietää, milloin joku on kiinnostunut ja milloin ei. Eikä sitä oikein koskaan voi ennalta tietää, onko jonkun vaikea tehdä aloite vai eikö hän vain ole kiinnostunut. On niin monta tapausta, jossa se alotteen tekeminen on vaan ollut niin vaikeaa, vaikka voisikin olla kiinnostunut 🙂

           0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.