VALIKKO
12.11.2016 21:54

Miksi sinkkuus on niin vaikeaa?

Ei ole helppoa olla sinkku. Ei ole myöskään helppoa kirjoittaa siitä realistisesti. Onneksi Dam Road Blues -blogin Päivi haastoi bloggaajat pois mukavuusalueiltaan, ja päätin tarttua haasteeseen. Minun on vaikea kirjoittaa mistään, mistä ei voisi repiä huumoria, tai mikä ei päättyisi nokkelasti. Siksi vaikemmat teemat jäävät usein käsittelemättä, mutta nyt on hyvä hetki mennä astetta syvemmälle tasolle.

miksi_sinkkuus_on_vaikeaa-2

Miksi sinkkuus on niin vaikeaa? Lyhyellä googlettelulla löytyy vaikka kuinka paljon tekstejä siitä, onko parisuhde parempi kuin sinkkuus, ja miten sinkkuudesta selviää. En juuri kirjoittanut sinkkuuden vaikeudesta, koska halusin piristää, mutta olla realistinen sinkku. Sillä jos sinkkuus esitetään positiivisessa valossa, se on yleensä ”villiä ja vapaata”, jännittävää. Olihan se välillä sitäkin, mutta oli se aika paljon muutakin.

Kaikki kauemmin sinkkuina olleet tietävät, ettei jännitys ole ikuista, niinkuin ei parisuhteen alkuhuumakaan.  Epäilen, että jatkuessaan villi bailuelämä on vain tapa kestää sinkkuutta, se on tapa suojautua niitä syytöksiä vastaan, että et edes yritä.

Koska jokaisen sinkun pitäisi yrittää: elää kunnollista elämää, kuitenkin tavata uusia ihmisiä ja olla jämähtämättä. Pitäisi ymmärtää nauttia siitä villiydestä ja vapaudesta, ja ennen kaikkea olla kyynistymättä. Se ei ole helppoa. Itse asiassa, se on todella vaikeaa. Harvalla meillä on niin kiireinen elämä, ettei suhteen kaipuu ehtisi yllättää. Kaipuun keskellä pitäisi sitten deittailla sopivasti, ettei jämähtäisi, muttei olisi liian villikään.

Kaiken villiyden, vapauden, kyynisyyden ja epätoivon kätköihin jää itsetunto. Lähtökohtaisesti olin terveen itsetunnon omaava kansalainen, joka oli välttynyt suurimmilta kamppailuilta itsensä kanssa. Siihen asti, kunnes minusta tuli 23-vuotias kaunis koulutettu nainen, joka oli sinkku. Sinkkuaika oli mankeli, jona henkisestä paineesta ei ollut puutetta.

miksi_sinkkuus_on_vaikeaa-1

Puolen vuoden sinkkuuden jälkeen kirjoitin lähinnä huumorilla siitä, voiko olla ”kaunis, hauska ja fiksu” ja silti sinkku. Mitä pidempi aika meni, sitä vähemmän vitsiltä kysymys tuntui. Se tuntui pahalta. Aloin epäillä itseäni. Ei kaikki se huumori, jota olen itsestäni heittänyt, ole tullut tyhjästä. Puolet vitsistä on aina totta.

Itseluottamustani vähensi entisestään se, että minä olin deitti, joka ratsasti korkeilla ensivaikutelmapisteillä. Kun ihmiset sitten tutustuivat minuun, ovi kävi. Vaikka järjellä sen voi ajatella johtuvan siitä, että ei kai niistä kaikista nyt olisi millään voinut tulla elämäni miehiä, niin silti. Oli raskasta ajatella, että se on persoonani, joka ei kelpaa.

Ei pitäisi ajatella, mitä muut ajattelevat. Sinkkuaikana aloin ajatella koko ajan vain enemmän ja enemmän niitä muita. Tuntui, ettei kukaan enää arvostanut minua, ja että sain osakseni vain arvostelua. Tulkitsin kaiken niin, että se sanottiin minua vastaan, ja aloin puolustautua.

Olen kiitollinen niille, jotka eivät asettaneet minua eriarvoiseen asemaan

Jälkikäteen ajatellen tuskin kukaan juuri koskaan arvosteli minua, korkeintaan niitä miehiä. Silloin kaikki vain tuntui niin raskaalta, koska odotin kaikkien koko ajan arvostelevan minua. Sillä onhan se nyt vähän hassua, että kun voin ilmoittaa olevani parisuhteessa, kenelläkään ulkopuolisella ei ole enää oikeutta arvostella mielenlaatuani. Siihen astihan se oli ihan ok pohtia, että mitäs vikaa sinussa nyt on.

Olen kiitollinen niille, jotka eivät mielessään asettaneet minua eriarvoiseen asemaan seurustelustatuksen perusteella. Ei sillä, ettenkö olisi itsekin joskus tehnyt niin. Innokkaana suhdeanalysaattorina en ole tullut ajatelleeksi, että iskuvinkit eivät ehkä ole sitä, mitä tämä ihminen kaipaa. Joskus se voi olla vaan sitä, että puhutaan jostain ihan muusta.

Kommentit

  • Nimetön Minni

    Musta on ihanaa että sä kirjoitat tästä aiheesta koska tuntuu et tää on aihe josta ei paljoa kirjoiteta. Parisuhteelliset ihmettelee (vähän syyllistäen) miten on mahdollista että ihan perusnätti, fiksu ja mukava ihminen voi olla sinkkuna ja muistaa sivulauseessa vielä mainiteta ettei ole koskaan ollut 3kk pitempää sinkkuna. Oma sinkkustatus muuttuu sosiaalisesti hyväksytyksi aiheesta pohtia vaikka ruokapöydässä että ”ehkä se minni on vaan liian nirso/liian herkkä/liian varautunut”. Mistä lähtien on ollut ok arvostella yhtään kenenkään persoonaa, varsinkin kun samat ihmiset myöhemmässä vaiheessa puhuu siitä miten pitää aina muistaa olla oma itsensä. Onhan se ihan kieroutunutta, pitäisi olla muttei kuitenkaan saisi olla 😀 Lähtökohtaisesti kaikkien jotka ovat olleet yli vuoden sinkkuna pitäisi jotenkin muuttua.

    Sinkkuaikaa on nyt kestänyt yli vuosi ja oma itsetunto ja ajatukset tulevaisuudesta, perheestä ja sitoutumisesta ovat todella koetuksella. On vaikeaa ylläpitää positiivista virettä ja peittää oma yksinäisyys 🙂

     0
    • Sofia

      Kiitos paljon palautteesta Minni! Tuo ristiriita on aivan totta, kun itse ärsyynnyin siitä tarpeeksi, aloin vain huomauttelemaan takaisin. En tiedä oliko se varsinaisesti kovin kypsä ratkaisu, mutta en vaan jaksanut kuunnella ja myötäillä. Sanoin heti, jos huomasin vaikka tuollaisen ristiriidan, että eikös tuo nyt ole vähän ristiriidassa omien sanomistesi kanssa.

      Ymmärrän hyvin nuo fiilikset! Itse huomasin, että pystyin kyllä hyväksymään oman tilanteeni, mutta sitten kun tapasi jonkun ja alkoi toivoa, että siitä tulisi jotain, tilanne vaikeutui. Etenkin sen jälkeen, kun siitä ei (taaskaan) tullut mitään ja alusta. Tuntui, että olisi vain helpompaa olla edes yrittämättä. Uskon kuitenkin siihen, että kun keskitttyy perusasioihin ja pitää silmät vähäsen edes auki, niin kyllä asiat vaan menevät omalla painollaan. Löysin itse ihan potentiaalisia tyyppejä sovelluksista, mutta lopulta suhde lähtikin sattumalta siitä kun semihumalassa selitin jotain tyhmää baarimikolle 😀

       0
  • Sinkkis

    Sulle olis toista haastetta het perään mun sivulla, käyppä kurkkaan! 🙂

     0
    • Sofia

      Kiitos haasteesta, koetan ottaa haltuun!

       0
  • Krisse

    Moi! Tuli tällainen sinkun synkkä hetki, ja googlettelulla päädyin tähän sun vanhaan juttuun. Täytyy sanoa et aivan loistava! Harvoin samaistun näihin sinkkukirjoituksiin, mutta tämä osui ja upposi. Viides vuosi sinkkuna alkanut, ja edelleen toisinaan joudun kamppailemaan mainitsemiesi ongelmien kanssa. Yritän parhaani mukaan olla lannistumatta ympäristön kommenteista ja asenteista huolimatta!

     0
    • Sofia

      Kiitos kommentista Krisse! Tuli itsekin nyt luettua tämä ja ihan paikkansa pitävä edelleen – hyvä jos tästä oli iloa 🙂
      Loistava linjaus, eiköhän se tuolla onnistu!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.