VALIKKO
18.11.2016 23:30

Miten voittaa sitoutumiskammo?

Sitoutumiskammo eli toisin sanoen varauksellinen suhtautuminen parisuhteessa olemiseen. Bloggaajakollegani Larissa kirjoitti aiheesti juuri Teekutsuilla-blogiinsa, sekä sitoutumiskammon syistä että tavoista ohittaa se. En voinut olla tarttumatta aiheeseen, koska kuten olette saattaneet laskeksella: been there, done that.

Sitoutumiskammon syyksi esitetään joko lapsuudesta peräisin olevaa riittämättömyyden tunnetta tai sitten ihan vain pitkähköä jaksoa sinkkuelämää. Keinoiksi voittaa sitoutumiskammo tarjotaan aikaa ja siedättymistä.

Omalla kohdallani sitoutumiskammo, tai ehkä kuvaavammin parisuhdeahdistus, kumpusi pitkästä sinkkuajasta. Kuten edellissä postauksessa viittasin, reilut kaksi vuotta olivat omiaan kasvattamaan riittämättömyyden tunnetta ja omaa epävarmuutta.

Sitoutumiskammo voitettu.

Sitoutumiskammo voitettu.

Ristiriitaisen ja haastavan parisuhdekammosta teki se, että enhän minä ollut kammoinen. Minähän olin parisuhdeihminen, joka halusi parisuhteeseen! Kahden vuoden aikana lähtökohta oli kuitenkin muuttunut. Edellisten suhteideni välissä oli alle puoli vuotta ja yhdet treffit, ja ensimmäinen suhteeni alkoi juuri itsenäistymisen kynnyksellä. Nyt olin siis ensimmäistä kertaa aikuinen pitkäaikaissinkku, huh. [Uusi sana muuten tuo.]

Sitoutumiskammoa lisäsivät ehdottomasti odotukset. Mistä voi olla varma, että tuo nyt on tarpeeksi hyvä? Pitäisikö vain perääntyä ja etsiä vielä parempaa, etten vain tyydy johonkin? Nämä ajatukset on pakko unohtaa, sen vaan sanon. Muuten ei ehdi tunteakaan mitään, kun analyysit kuormittavat päätä liikaa.

Lopulta ei ollutkaan vaikea valita, että kuka se näistä on.

Oikeastaan lopulta ei ollutkaan kovin vaikeaa tehdä sitä valintaa, että kukas näistä nyt olisi tarpeeksi hyvä. Niin ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, niin sen vain tietää. Vaikka käsitin, että ensimmäisten treffien jälkeen ei voi todellakaan tuntea toista, niin vahva mututuntuma kertoi, että tämä se on.

Sitoutumiskammo ei kuitenkaan ratkea sillä, että onnistuu valitsemaan sen oikean kalan sieltä merestä. Siitähän se vasta alkaa! Hyvästi kaikki omat tavat, hyvästi itsemääräämisoikeus, hyvästi se, ettei kukaan mässytä vieressä kun syö aamupalaa. Heihei.

miten_voittaa_sitoutumiskammo-2

Sitoutumiskammoinen keksii saman ratkaisun kuin hevonen: parasta paeta. [Hevonen on saaliseläin, btw.] Tässä vaiheessa ei voi kun yrittää päästä omasta hevoseudestaan ja kestää sitä kamalaa ahdistusta, jonka elämänkumppanin löytäminen on aiheuttanut. Omalla kohdallani asiaa auttoi se, että sanoin ihan suoraan, että nyt ahdistaa niin paljon, etten tiedä, olenko edes kiinnostunut sinusta vai en.

Tässä vaiheessa auttaa se, että toinen on pitkämielinen. Ymmärrettävästi siitähän saattaa loukkaantua, jos noin suoraan sanotaan. Siksi paras tapa on blogini nimeä mukaillen sanoa suoraan, puolin ja toisin. Sekin hyvä puoli on, että kun jo tässä vaiheessa suhdetta opettelee puhumaan reilusti suoraan, niin tulevat vuosikymmenet ovat selvästi vähemmän dramaattisia.

Kyllä sitoutumiskammosta voi siis päästä yli. Tärkeintä on olla syyttämättä siitä toista, vaan tilannetta, ja yrittää kestää ahdistusta. Ja opetella kertomaan siitä toiselle, ja mieluusti myös kuunnella toisen näkemyksiä tilanteesta. Mielestäni ihan toimiva keino. Itse ainakin pääsin omasta hevoseudestani eroon.

Kommentit

  • Nimetön Sairastuttavalla ajava

    Monella taitaa olla, ku ei tule kommentteja?

     1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.