VALIKKO
26.6.2016 22:36

Näin sitä ennen miehiä iskettiin – tarina ennen Tinderiä

Ennen kaikki oli paremmin. Miesten (ja varmasti myös naisten) iskeminen oli tarkkaa käsityötä. Ei sitä kuulkaa vuonna 2012 vielä selailtu miehiä älypuhelimen näytöltä, silloin lähetettiin tekstiviestejä ja käytettiin Facebookia vain, kun oltiin oikein tietokoneella.

Olipa kerran niinä vanhoina hyvinä aikoina, kun minusta oli taas tullut sinkku. Erotuskasta ja toivottomasta laastari-ihastuksesta toivuttuani aloitin prosessin, jonka monet nykyään suorittavat kätevästi kotisohvalta siellä Tinder-nimisessä sovelluksessa: etsin hyvännäköisiä miehiä. En tietenkään mitä tahansa universaalisti hyvännäköisiä miehiä, vaan sellaista poikaystävänoloista kaveria.

ennenvanhaan (1)

Niinpä istuin tärkeänä opiskelijaruokalassa ja bongailin parhaani mukaan tarjottimiensa kanssa käveleviä miehiä. Ja yhtenä päivänä se tapahtui: ”HEI, HYVÄNNÄKÖINEN MIES!”, huusin lounasseuralaiselleni. Jälkikäteen ajatellen en ole aivan varma, oliko hyvännäköisyyden kohdalla lopulta kyse itse miehestä vai nahkatakista, mutta ei mennä siihen. Kumpi tahansa olisi hyvä syy painaa Superlikea, mutta silloin ei voinut.

Tarina ei tietenkään pääty tähän. Olemmehan sentään Suomessa, tuossa sopivan pienessä maassa: ”Ahaa, taidan tietää ton tyypin”, sanoi ystäväni. ”Se on sen meiän yhteisen kaverin kaveri.” Vai niin! Ei muuta kun tiedustelupartio töihin ja näinpä jo saatiin selville, että hyvännäköinen mies ruokalassa oli nimeltään Kalle ja opiskeli lääkiksessä.

”Näin sut ruokalas ja olin sillai et OMG hyvännäkönen mies!”

Ja eikä aikaakaan, kun lähdimme opiskelijaristeilylle, jolle myös Kalle osallistui. Kerran onnistuin miehen laivalta bongaamaan, mutten niin, että olisin päässyt juttusille. Kävi kuitenkin niin, että rantauduttuamme laivalta, mies seisoi suoraan edessäni terminaalin pihalla. Sen kummemmin ajattelematta tajusin, että nyt tai ei koskaan. Repliikki meni kutakuinkin näin: ”Moi, mun nimi on Sofia. Sä oot varmaan Kalle? Näin sut ruokalas ja olin sillai et OMG hyvännäkönen mies.” [Iskurepliikki 5/5] Olimme selvästi samalla aaltopituudella, koska vastaus kuului: ”Okei, mennäänks treffeille?”

ennenvanhaan (2)

Ja näin sitä suurella vaivalla, rakkaudella ja heittäytymisellä päästiin treffeille! Huh huh. Kyllä vuonna 2012 oli niin kamalan rankkaa olla sinkku! Kiittäkäämme Tinderiä, Tinder-tarinoissa kun ei tarvitse käyttää näin valtavaa aikaa sen selostamiseen, miten kaikki alkoi. Ja jos (ja kun) teitä kuitenkin ne Tinder-tarinat kiinnostavat, niin käykääpä tsekkaamassa Tarinoita Tinderistä -projekti! Siitä tulee oikea Tinder-kirja, ja sitä varten voi myös kertoa oman tarinansa. Linkistä pääset projektin fb-sivuille 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.