VALIKKO
26.5.2019 18:37

Onko ikinä aika mennä naimisiin?

Ei ole kovin yksinkertaista mennä naimisiin. Tai siis päätyä siihen, että nyt on aika mennä naimisiin. Ensinnäkin, naimisiinmenoa edeltää monta haastavaa vaihetta. Niin haastavia, että niitä teilatessa saattaa tulla fiilis, ettei ikinä ole aika mennä naimisiin. Katsotaan, mitä voimme tehdä – käydään haasteiden kimppuun!

Onko realistista lupautua elämään jonkun kanssa loppuelämänsä?

Ensimmäinen haaste on löytää joku tyyppi, jonka kanssa voisi mennä naimisiin. Sitten pitää suorittaa valtavaa harkintaa ja pohtia, voiko luvata olla tämän ihmisen kanssa loppuelämänsä. Sitten pitää huomioida sekin, ettei mene naimisiin vain siksi, että on sopivassa elämänvaiheessa ja muutkin tekivät niin. Pitää pohtia sitäkin, onko ylipäätänsä realistista lupautua elämään jonkun kanssa loppuelämänsä, ja että melkein puolet näin luvanneista eroaa kuitenkin. Sitten siinä kevyesti ynnäilee näitä kaikkia faktoja yhteen ja tuntee tarvitsevansa kristallipallon.

On sanomattakin selvää, että tässä maailmantilanteessa on erityisen haastavaa olla avioliittoiässä oleva henkilö (eli aikuinen). Ei ole vanhempia, jotka osoittavat sulhasen eikä naisena tarvitse etsiä itselleen elättäjää. Meininki on aika vapaata, ja vapauden mukana tulee valinnan vaikeus. Koska olemme tässä blogissa jo edellisen viiden vuoden aikana selättäneet ensimmäisen ongelman siitä, kuinka ylipäätänsä löytää joku naimiskelpoinen (hehe), sivuutetaan se ja edetään seuraaviin haasteisiin. Jos sivuutus tuntuu pahalta, palaa joulukalenteriini ja lue kaikki 24 postausta.

Ennen avioliittoa on tarpeen pohtia myös sitä, meneekö ylipäätänsä naimisiin. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että osa kokee avioliiton tuovan joko painetta vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin tai sitten painetta uuteen mahtavaan elämään. Toisin sanoen avioliitto tuntuu syystä tai toisesta turhalta. Itse sen sijaan ajattelen avioliiton symboloivan päätöstä siitä, että on päättänyt olla yhdessä.

On siis kyettävä tekemään harhainen päätös

On siis kyettävä tekemään päätös. Päätös siitä, että lupaa olla tämän toisen kanssa hautaan asti. Vaikka sekin on vain ikuisen rakkauden harha, kuten Larissa esitti Teekutsuilla-blogissaan. Pitäisi kuulemma hyväksyä se, että kun nykyään avioliitolle on niin eri vaatimukset kuin ennen, on ihan ok erota, jos etäännytään toisesta. Ja koska tämä on ok, niin tällainen hautaan asti lupautuminen on ennemminkin onnellinen poikkeama kuin nyrkkisääntö.

Eli on siis kyettävä tekemään harhainen päätös siitä, että mukamas aikoo olla toisen kanssa loppuelämänsä, vaikka on 39 prosentin todennäköisyys erota ensimmäisestä liitosta (ks. Tilastokeskus). Jos jostain menee usko rakkauteen, niin tästä! Eli kun on väsymättä kahlannut erotilastojen läpi on kyettävä edelleen uskomaan rakkauteen ja tehtävä se turkasen päätös siitä, että tämän ihmisen kanssa voisi olla loppuelämänsä.

Menit sitten vaan virran mukana ja päädyit naimisiin.

Tiedättekö mitä. Olen jo aika pienestä (niin pienestä kun ihminen osaa ajatella avioliittoa) ajatellut, että pahinta mitä voisi ikinä tapahtua, olisi se, että seisoisit siellä alttarilla ja uskottelisit itsellesi, että tämä on hyvä idea. Että haluaisit niin kovasti mennä naimisiin, että päättäisit, että tämän kanssa nyt menen.Tai että et oikein osannut tehdä päätöstä, niin menit sitten vaan virran mukana ja päädyit naimisiin. Voi hirvitys.

Ystäväni lausui lohdulliset sanat muutama vuosi sitten: ”En voi tietää, että se tyyppi olisi mun elämän mies, mutta voin luvata, että sillä hetkellä ajattelen, että se on mun elämän mies.” Ja niinhän se on, kristallipalloa ei meille tämän päätöksen tekemiseen anneta, mutta parhaan sen hetkisen tiedon varassa voi toimia.

On siis kyettävä tekemään päätös, että aikoo olla ainakin tosi kauan yhdessä ja uskottava siihen itse. Mutta samalla voi kuitenkin tiedostaa, että riittää, kun toimii sen hetkisellä tiedolla. Voi tiedostaa todellisuuden, mutta olla ahditumatta, ja sen sijaan toivoa onnekasta poikkeamaa.

 

Aimmat tekstini aiheesta:

Onko avioliitto hyvä idea?

Pitäisikö vakiintua, avioitua ja hankkia lapsi?

Kommentit

  • Maria Ihanaista

    Näinhän se just on! Itsekin oon menossa aika tarkkaan vuoden päästä naimisiin ja onhan siinä tavallaan se ahdistavakin puoli, että jospa se ei kestäisikään. Toisaalta ei sitä voi murehtia, koska eihän sitä vaan ikinä tiedä! Erotilastot on kyllä vähän karua katsottavaa, mutta ei niitä toisaalta voi verratakaan joihinkin vanhoihin aikoihin kun liitot muka niin hyvin kesti. Mitään kestänyt sen paremmin, mutta ei vaan saanut erota ja joutui kärvistelemään oli tilanne sitten mitä tahansa!

     0
    • Sofia

      Niinpä, suoraan sanottuna just noin! 😀 On totta, että on turha kauhistella tilastoja, kun jokaiseen tapaukseen liittyy oma tarinansa. Totta kai on suotavaa harkita asiaa tarkkaan, etenkin sitä osastoa että kenen kanssa menee naimisiin, mutta enempää ei voi tehdä kuin parhaansa. Ja onhan sekin ihan realistinen ajatus, että vaikka liitto ei kestäisikään loppuelämää, niin onnelliset 10-20 vuotta on jo todella hyvä saavutus, eikä se hukkaan mene.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.