VALIKKO
11.4.2017 22:57

Hei bloggaaja, mitä lupaat?!

Sunnuntai tuli ja meni ja on aika palata bloggaajan arkeen! Pakko vähän palauttaa mieleen, mistä tässä olikaan kysymys. Tässä ei ole omaa numeroa vaan osoite, tässä on pelkkää tekstiä ja itse asiassa vähän vähemmän vastuuta. Kukaan ei ole peräämässä lupauksia -onneksi blogilupauksia ei ole keksitty!

Olen taas ihan vaan bloggaaja. Ei tarvitse kertoa, miksi kannattaisi lukea juuri minun blogiani. Ei tarvitse perustella, miksi juuri tämä blogi olisi tärkeä tulevaisuuden kannalta. Miksi kannattaisi käyttää se klikkaus tähän eikä tuohon toiseen blogiin. Ei tarvitse jakaa mainoksia, että joku lukisi tätä [vai pitäisikö siitä kehittää uusi markkinointitaktiikka…]

Luottamuksen voittaminen on pitkäjänteistä työtä. Tämän blogin kanssa olen siitä kiitollisessa asemassa, että töitä on tehty pitkään ja siksi luottamustakin on. Kun syksyllä 2014 aloitin bloggaamisen, touhu oli huomattavan vähemmän palkitsevaa. Nyt tämä on jo aika kivaa – kiitos teidän!

Niinkuin sunnuntain geimeissä, tässäkin sarjassa tulee välillä takkiin. Joskus on tekstejä, joita kukaan ei vaan lue. Joskus on sellaisia omasta mielestä mestarillisia tekstejä, joita kukaan ei lue – silloin masentaa. Toisaalta joskus joku yllättäväkin teksti kerää lukijoita, joskus taas juuri ne, joiden ajattelinkin olevan hyviä.

Sunnuntaina alkoi luottamuksen kerääminen uudella osa-alueella. Kuten täältä tiedän, se on pitkä ja joskus kivinenkin tie. Toisaalta kun homma on mielekästä, asiat etenevät. Alussa blogi oli suorastaan kämänen. Kun tekstejä sitten alettiinkin lukea, säikähdin palautetta.

Sain huomata, että säännöt ovat samat

Sunnuntain kilvassa sain loppumetreillä huomata, että säännöt ovat samat. Aina kun herättää tunteita, herättää niitä sekä puolesta että vastaan. Toisaalta myönteistä on se, että on tullut huomatuksi.

En tosin taida edes muistaa, koska olisin viimeksi saanut täällä jotain erityisen tiukkaa kritiikkiä. Suhteen ja kokemuksen myötä jutuistani on kai tullut niin laimeita, että kärki on hioutunut pois.

Tärkein kärki on jatkossakin huumori. Se on voima, jolla tällä saralla pääsee eteenpäin – itse asiassa sillä toisellakin. Minusta ei vaan saa turhan asiallista. Sympaattisen kuulemma kyllä- niinkuin tämä päiväkirjakin taitaa olla.

Sunnuntain geimien myötä tapahtui muutes myös miesrintamalla – palataan siihen seuraavaksi!

Tallenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.