VALIKKO
12.2.2016 23:33

Kun pärjäävästä naisesta tuli työtön

Alusta asti läheisilleni, tutuilleni ja tutun-tutuilleni oli selvää, etten voisi jäädä työttömäksi. Oli itsestään selvää, että näin hyvä ja osaava tyyppi saisi valmistuttuaan varmasti töitä. Sanotaan näin, että nämä ehkä kannustaviksikin tarkoitetut lauseet jättivät jälkeensä aika hyvän paineen. Birgitta kirjoitti tästä tovi sitten hyvän tekstin, johon oli helppo samaistua. Oma tarinani ei kuitenkaan päättynyt niin onnellisesti, että tämä pelätty t-aika olisi jäänyt kokematta.

Työllistyin kyllä valmistumisen jälkeen, mutta puolen vuoden jälkeen en saanut enää jatkoa sopimukselleni. Ajatuksen tasolla aloin valmistautua siihen, että jonkin verran olisi tulossa tätä t-asiaa. Ajattelin, että eihän se nyt niin paha olisi. Siitähän on hyvä tovi, kun elämässä on oikeasti ollut aikaa.

työttömyys1

Muille se ei kuitenkaan ollut niin helppoa. Kun sanoin jollekin tutulle, että eihän se nyt olisi niin paha olla hetken aikaa työtön, vastaus oli yleensä ”Ethän sä nyt jää työttömäksi”. Tarkoitus oli ehkä kannustaa, mutta jotenkin se sai asian ainoastaan kuulostamaan siltä, että työttömyys – siis tuo kirottu t-asia – olisi vain ja ainoastaan epäonnistumista.

Ensimmäiseksi opettelin kiertämään asian

Siksi olikin kamalan noloa sanoa olevansa työtön. Heti ensimmäiseksi opettelin kiertämään asian niin, että kerroin elämästäni ja lopetin sen lauseeseen ”ja nyt haen töitä.” Opin tosin nopeasti, että yleensä kiertelyllä sai vain aikaiseksi lisää kysymyksiä, ja aina lopulta oli pakko käyttää sitä t-sanaa.

Deittailusta tuli kamalan vaikeaa. Olin, tai olen varmaan edelleen, profiloitunut sellaiseksi vahvaksi ja pärjääväksi naiseksi. Miten sellainen saattoi yhtäkkiä olla työtön? Miten pystyisin esittelemään itseni pärjäävänä ihmisenä, tai miten kukaan voisi pitää minua sellaisena? Eikä yhtään helpottanut, että monien mielipide tähän t-kauteen elämässä oli juuri se ”olisihan se kamalaa”. No olisi joo, ja se tässä tapahtuu mulle koko ajan.

Itse asiassa veikkaan, että yksi syy hyvässä vauhdissa olleen tapailun kariutumiselle oli tämä elämäntilanteeni muutos. Mies sanoi, että olisihan se kamalaa. Ei, vaan että hän ei voisi olla työtön.  Ihan niinkuin olisin huvikseen ryhtynyt työttömäksi. Ehkä hänen vain oli vaikea ymmärtää, ettei korkea koulutuskaan johda automaattisesti työllistymiseen. Joka tapauksessa deitti, joka vielä toisti jatkuvasti sitä omaa t-tilaani, yh. En tarvinnut yhtään muistutusta asiasta.

työttömyys2

Lopulta kaikki läheiseni ottivat asiaan varsin kannustavan asenteen. ”Enemmin tai myöhemmin tulet varmasti saamaan töitä”, sanoi äiti, ja olihan se totta. Omalla kohdallani työttömyys jäi melko lyhytaikaiseksi – ja vaikka en hyvällä tahdollakaan voi kutsua sitä kivaksi kokemukseksi – niin ei se nyt niiin kamalaa ollut. Se vain tuntui siltä. Odotettiin, että onnistun ja saan töitä, ja sitten en saanutkaan.

Eniten häiritsivät varmaan muiden odotukset ja käsitykset, ja tietysti omat luulot muiden käsityksistä. Ehkä pahinta oli se, että sen ajateltiin olevan niin kamalaa ja mahdotonta, ja sitten siitä tulikin totta. Vähän niinkuin, että työttömyydelle pitäisi edes olla joku hyvä syy. Vaikka tällä hetkellä se vain on niin, että tässä maassa voi olla ihan ”kunnollinen ja pärjäävä” kansalainen, ja silti työtön.

Kommentit

  • Jasmiina

    Hyvä kirjoitus, kiitos! Itse teen yksityisellä sektorilla töitä työnhakijoiden parissa ja tätä yritän heille hokea päivittäin. Tsempit uuteen työhön!

     0
    • Sofia

      Kiitos kommentista Jasmiina! Monilla varmasti nämä samat aiheet mielessä, mutta ei viitsi oikein ääneen sanoa. Hyvä, että joku näistä puhuu 🙂 Kiitos tsempeistä!

       0
  • Maarit

    Olipa todella hyvä kirjoitus! Ei nykyään korkeakoulututkinto takaa automaattisesti työpaikkaa tai oman alan koulutusta vastaavaa työtä. Kun aikoinani humanistipuolelta maisterin paperit kouraani nappasin, alitajuntaan mönki pelottava työttömäksi jäämisen peikko, vaikka minähän oli juurikin korkeakoulututkinnon hankkinut työllistyäkseni! Työttömyys ei todellakaan ole häpeä, sillä työpaikalla tai työttömyydellä, jos ihmisellä on sydän paikallaan ja arvomaailma kohdillaan. 🙂

     0
    • Sofia

      Kiitos kommentista Maarit 🙂 Tässä tilanteessa tosiaan huomaa, kuinka paljon työllä on merkitystä. Vaikea edes esittäytyä, jos ei ole mitään hyvää vastausta kysymykseen ”mitä teet”. Vaikka toisaalta huomasi, että uudet tutut suhtautuivat todella ymmärtäväisesti, että sinällään se häpeä tuli ihan omasta päästä eikä muilta.

       0
  • Birgitta Kemppainen

    Hyvä teksti Sofia, voin samaistua moneen kohtaan, ihanan avoimesti kerrot kokemuksistasi. Työssä tai työtön, olet varmasti pärjäävä nainen! Ja kiva oli muuten nähdä blogi-illassa vihdoin kasvotustenkin 🙂

     0
    • Sofia

      Ei tämä ollut ihan helppo asia, ja rehellisesti sanoen en olisi saanut kirjoitettua tästä jos tilanne olisi edelleen sama. Mutta ajattelin, että tästä on varmasti hyötyä muille samassa tilanteessa oleville tai olleille. Mielestäni hyvä, että t-asiasta voi puhua ääneen 🙂 Ja kyllä, lähdin heti noudattamaan tätä linkitysneuvoa 😀

       0
  • Hannah

    Hyvä kirjoitus! Voin niin samaistua 🙂 samoja juttuja on tullut käytyä läpi. Olen itse opiskellut kaksi ammattia ja luonut työuraa. Omaa paikkaani ja työtä ei ole vaan löytynyt. Olen aina hävennyt kertoa että juu työttömän ollaa. Heti saa katseita ja hämmentyneitä, mukamas kannustavia lauseita ”etköhän sä jotain töitä saa”.. joskus on ollut vaan pakko pysähtyä eikä vaan väkisin paahtaa eteenpäin. Terveys se on tärkein aina 🙂 kunhan kehittää mukavaa tekemistä ettei käy kyllästyttää ja tympimään – työ tuo rytmiä mutta omaan arkeen voi työttömänäkin vaikuttaa 🙂

     0
    • Sofia

      Kiva kuulla Hannah 🙂 Yllättävän monelle nämä ovat varmasti tuttuja juttuja, mutta ei niitä viitsi ääneen sanoa. Siksi varmaan ihmisten reaktiotkin ovat niin hämmentyneitä. Mutta tuo on totta, kyllähän sitä voi itse vaikuttaa moniin asioihin, vaikkei työtä olisikaan. Vaikka ymmärrettävää, että kun aikaa on niin paljon, se helposti lamaannuttaa.

       0
  • Riikka

    Hyvä teksti! Mä olen ollut monta pätkää työttömänä ja kieltämättä silloin tulee jostain syystä sellainen kakkosluokan kansalainen -olo.

     0
    • Sofia

      Kiitos Riikka! Niinhän se vähän on, ja mua ainakin vaivaannutti se, että monet alko heti pohtiin mun raha-asioita. Siitä tuli vähän kiusallinen fiilis, vaikka tietysti nekin asiat oli mielessä – mut ei niistä nyt halua puolitutuille puhua.

       0
  • Nimetön Akateeminen pätkätyöllinen

    Itse olin viime syksynä vastavalmistuneena tuplamaisterina neljä kuukautta työttömänä, osittain omasta tahdostani. Koulu- ja kesätyöputkien jäljiltä ei kunnon lomaa ollut ollut sitten peruskouluaikojen, joten ajattelin pidemmän hengähdystauon tulevan tarpeeseen, enkä edes yrittänyt saada työsopimukselleni jatkoa. Ja kyllähän se tauko tuli oikeaan paikkaan.

    Ensimmäinen kuukausi meni totutellessa siihen, ettei yhtäkkiä ollutkaan muuta deadlinea kuin kerran kuussa työttömyyskassan nettisivuille annettava selvitys siitä mitä on tehnyt. Koko ajan kuitenkin oli hermostunut olo päällä, ja tuntui että oli unohtanut tehdä jotain. Stressitasot olivat siis työ- ja opiskelurumbasta jääneet suoritusmoodiin, eikä rentoutuminen oikein tahtonut onnistua.

    Kahden kuukauden jälkeen aloin jo tottua siihen, ettei koko ajan tarvitse tehdä jotain hyödyllistä, vaan että välillä voi vaan relata ja käydä vaikka mökillä kalassa. Tai viettää aikaa isovanhempien kanssa, kun ei sitä muuten ehdi kun työt ja harrastukset ja muu elämä vie niin paljon aikaa. Vietinkin isovanhempieni kanssa enemmän aikaa kuin vuosikausiin, mitä suosittelen vahvasti muidenkin tekemään. Työkiireillä on helppo perustella itselleen miksei näe muita niin usein kuin ehkä haluaisi, mutta työttömänä ei tällaisia helppoja perusteita löydy.

    Opettelin myös tekemään itse hapankaalia, leipomaan erilaisia leipiä (itse tehtyyn juureen), luin monia rästiin jääneitä kirjoja ja kävin joogan intensiivikurssin, joka helpotti rauhatonta, työtyhjiötä kärsinyttä oloa (vahva suositus). Yritin siis opetella olemaan läsnä, ja elämään hitaammin. Nyt se onnistui, kun ei ollut loputonta ToDo-listaa päässä muistuttamassa seuraavista toimista ja asioista joita pitäisi muistaa.

    Työttömyys ei siis osaltani ollut katastrofi, ehkä paljolti asenteeni ansiosta. Otin sen rauhallisuuden, pysähtymisen ja rauhoittumisen kannalta. Nykyajan hektisessä elämänmenossa tällaisille asioille ei tahdo jäädä aikaa, joten kun aikaa kerrankin on oikein kunnolla, kannattaa se käyttää.

    Tällä hetkellä olen taas oravanpyörässä ainakin seuraavat puoli vuotta. Salaa toivon, että jäisin jälleen työttömäksi tämän työputken jälkeen. Tai oikeastaan ensi kevät olisi hyvää aikaa olla työtön, pääsisi hiihtelemään. 2010-luvun työmarkkinoilla työttömyys on lähes välttämättömyys, ainakin akateemisissa pätkätyöpiireissä, joten siitä ei kannata ottaa liikaa stressiä, vaan nauttia sen tuomista eduista. Kuten siitä lisääntyneestä vapaa-ajasta, jota sitten työelämässä jälleen kaipaa.

     1
    • Sofia

      Ihana näkökulma asiaan! Huomasin saman itsekin, ensin yritin elää työelämän rytmissä, kun en muuten osannut. Totuin kyllä uuteen rytmiin ajan kanssa ja olihan se mukavaa, kun ei koko ajan tarvinnut tehdä jotain hyödyllistä. Toisaalta minusta tuli laiska, koska olen ihminen, jolle pakko on paras motivaattori. Sen takia ajattelen, että jonkin sortin kiireen tuntu sopii minulle. Tällä hetkellä olen vain 20tuntia viikossa töissä, ja tämä on aika optimaalista. Tunnen itseni hyvin tärkeäksi mutta on kuitenkin kamalasti aikaa verrattuna siihen, että olisi kokopäivätöissä 🙂

       1
  • Maija Koponen

    Edellinen on kyllä loistava kommentti. Varsinkin monille seuraava on helpommin sanottu kuin tehty, mutta työttömäksi joutuessaan pitäisi työnhaun ohessa osata sopivalla tavalla rentoutua ja nauttia kiirettomyydestä, johon ei töissä ollessa ole ollut mahdollisuutta.

     0
    • Sofia

      Ainoa ikävähän työttömyydessä on se, kun ei tiedä, koska se loppuu. Muutenhan sitä voisi kutsua vähän niinkuin lomaksi 🙂 Toisaalta itse tykkään puuhastella, ja oli todella vaikea saada mitään aikaiseksi, kun aikaa oli liikaa. Ja kun työttömyyteen liittyy kuitenkin väistämättä rahahuolia, niin toisaalta ymmärtää sen, että toisille työttömyydestä nauttiminen voi kuulostaa vähän kornilta. Yhden hengen taloudessa se nyt ei vielä ollut niin suuri taloudellinen katastrofikaan, etteikö olisi voinut ottaa myös rennosti 🙂

       0
  • Jenna

    Itselläni oli myös taannoin työttömyys aika. Kun läheiset kyselivät työtilanteestani, huomasin sanovani olevani nyt lomalla. Alkoi ärsyttämään oma valkoinen valheeni ja oma sekä muiden asenne työttömyyteen. Miksi työ tai työttömyys määrittää niin paljon ihmistä? Aloin kyselemään ihmisten mielikuvia työttömyydestä, vastaukset eivät olleet kovin mieltä ylentävää kuultavaa. Päätin kuitenkin kirjoittaa vastausten perusteella blogiini kyseisestä aiheesta. Tässä linkki postaukseen, jos kiinnostaa lukaista:
    http://karigrandinkaveri.blogspot.fi/2015/08/tyottoman-arkea.html

     0
    • Sofia

      Luin tekstin, sanotaan, etten yllättynyt 😀 Ihmisten mielikuvat tuntuvat perustuvat paljolti siihen, että työttömyys olisi jotenkin (laiskan) valinta. Kuitenkin on se puoli, että jos haluaa koulutustaan vastaavaa työtä, ei voi oikein tehdä mitään muuta siinä välissä – tai ainakaan vuokratyötä kummempaa. Halusinkin kirjoittaa tekstin juuri siksi, ettei tarvitsisi kierrellä tai sanoa olevansa lomalla. Ei joka 10. suomalainen sentään ole valinnut laiskuutta, tilanne vaan on tällainen.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.