VALIKKO
7.8.2018 21:30

Pitäisikö vakiintua, avioitua ja hankkia lapsi?

Lähestyessäni 30 ikävuotta (hitaasti, mutta varmasti kuitenkin) ympärilläni käytävään keskusteluun ovat tulleet seuraavat asiat: vakiintuminen, avioliitto ja lapset. Koska tässä on aivan liian paljon asiaa yhteen tekstiin, aloitamme nyt ensimmäisestä eli vakiintumisesta. Siis siitä, kun niin sanotusti ”asetut aloillesi”, löydät kumppanin ja alat ensi kerran pohtia vakavasti oikeiden aikuisten elämää.

Olen nimittäin päässyt ikään, jossa vakiintuminen on kasvava trendi. Ikään, jossa kaksi hyvää ystävääni on saanut vuoden sisään ensimmäiset lapsensa ja jossa kolmas meni juuri naimisiin. Neljäs osti miehensä kanssa talon. Sitten olen minä, kohta 27-vuotias, joka en edes asu yhdessä mieheni kanssa.

Pitäisikö laittaa vauhtia töppösiin?

Ei, paitsi tietysti jos tuntuu siltä. Naisena tiedostaa ajan rajallisuuden tiettyihin asioihin, mutta muuta syytä en ole havainnut. Voin siis onnekseni todeta, että olen välttynyt uppoamasta Mutta kun kaikki muutkin -suohon ja pysynyt vankkumattomana Sitten kun tuntuu -koulukuntalaisena. Se ei kuitenkaan vielä pelasta minua täysin, sillä on eräs toinenkin suo, johon voi tässä iässä upota. Nimittäin Laskeskelun suo.

Jollen täysin erehdy, meillä naisilla on enemmän taipumusta alkaa laskeskella, milloin ja miten minkäkin asian pitäisi tapahtua. Siksi vajoaminen Laskeskelun suohon on todellinen riski.

Toverit. Tehkää viisaasti ja kääntykää ympäri, ennen kuin putoatte siihen suohon! Laskeskelu alkaa viattomasti, mutta johtaa nopeasti kohti vuosittaista suunnitelmaa. Lopulta se alkaa heijastua parisuhteeseen ja jollet vielä itse ahdistunut, niin lopulta ahdistuvat kaikki.

Itsekin jo pääsin ahdistumaan, kun ihan vain leikkimielisesti vähän laskeskelin. Ja sitten taisin laskeskella ja suunnitella vähän lisää.. (Mutta en tietenkään myönnä sitä.)

Kun keskittyy elämään hetkessä, tulee siitä ensinnäkin paljon onnellisemmaksi kuin laskeskelusta, ja onnellisena asiat tuppaavat järjestymään.

Onnekseni törmäsin juuri oikealla hetkellä Birgitan loistavaan postaukseen parisuhdeopeista. Yksi niistä kuului: On paljon tärkeämpää olla onnellinen tänään, kuin yrittää varmistua siitä, että menee miehensä kanssa varmasti naimisiin (mielellään siinä lasketussa aikataulussa, vai mitä). Kun keskittyy elämään hetkessä, tulee siitä ensinnäkin paljon onnellisemmaksi kuin laskeskelusta, ja onnellisena asiat tuppaavat myös järjestymään.

Hitsi. Päivä kerrallaan on ehdottomasti yksi mieheni ärsyttävimmistä opeista, mutta ilmeisesti äärimmäisen toimiva. Ei auta kuin myöntää oma kuolevaisuutensa ja ottaa opiksi – olla ihan vain onnellinen.

Kommentit

  • Birgitta Kemppainen

    Ihana kuulla, että tykkäsit postauksestani Sofia, ja samassa veneessä ollaan siinä, että kyllä se lähestyvä 30 ajoittain meinaa hirvittää, mutta sovitaan mielummin että koitetaan olla ressaamatta siitä! Ei sitä koskaan tiedä, mitä ihania asioita elämä vielä tuo, ja onneksi on tälläkin hetkellä kaikki hyvin. Sinulla kuulostaa olevan varsin fiksun mies siellä. 😉 🙂

     2

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.