VALIKKO
25.7.2018 21:50

Kun uhmasimme kohtaloa: Roadtrip Lofooteille

Meillä oli tälle kesälle suunniteltuna roadtrip Lofooteille. Se oli aika uskaliasta, kun ottaa huomioon, kuinka huonot merkit kohtalo oli antanut tämän matkan toteutumiselle. Historiallisesti merkit ovat nimitäin osoittaneet, että ensinnäkin roadtrip matkamuotona on huono idea, samoin kuin ajatus toisesta parisuhdematkasta. Uhmasimme kuitenkin kohtaloa – yllättävän hyvin seurauksin!

Jotta ymmärtäisitte, miksi roadtrip oli ajatuksena kohtalokas, kerron teille tarinan:

Eräänä kesänä – olkoon se kesä 2014 – eräs tyttö oli vihdoin pääsemässä kauan haaveilemalleen roadtrip-matkalle ympäri Suomea. Tarkkaa reittiä ei ollut vielä suunniteltu, mutta seuraksi oli valikoitunut poikaystävä. Ajankohta oli sovittu ja vapaat kesätöistä järjestetty. Roadtripin oli määrä alkaa kutakuinkin 14.8.2014. Matkaa ei kuitenkaan koskaan tullut, koska tämä innokkaasti matkaa odottanut tyttö jätettiin kuukautta aiemmin ja näin matkaseura menetettiin. Niinpä 14.8.2014 tämä tyttö pyysi lisää työvuoroja ja jatkoi kesätöitänsä (ja sai rahaa ja löysi myöhemmin paremman miehen, hehe).

Vaikka traagisuudesta saattaa olla montaa mieltä, oli siis selvää, että roadtrip-suunnitelmalla oli huono karma. Roadtrippailun lisäksi matkaan liittyi toinenkin kohtalon merkki: yksikään aiempi suhteeni ei ole kestänyt kahden parisuhdematkan verran. Suhteissa vasta suunniteltiin seuraavaa matkaa, kun ero jo kolkutteli ovella. Yhdessä oli jopa lentoliput ostettuina! Ne liput muuten jäivät käyttämättä.

Joten, tässä vaiheessa olemme varmasti kaikki erittäin kiitollisia siitä, että seurueemme pääsi Lofooteille asti! Matkamuotona tämä Yövy-teltassa-ja-vaihda-paikkaa-joka-päivä -konsepti ei ole rentouttavin valinta, ainakaan jos ajaa 3500 kilometriä 10 päivässä ja ulkoiluttaa bokseria joka välissä, joten parisuhteenkaan kannalta valinta ei ollut helpoin. Mutta me teimme sen!

Yhteiset koettelemukset vahvistavat

Reissu oli itse asiassa oikein onnistunut. Helpotimme elämäämme telttailemalla leirintäalueilla (paitsi Suomessa, jossa telttailimme Torniossa kymmenien tuhansien hyttysten kanssa ja traumatisoiduimme vakavasti – mutta yhteiset koettelemukset vahvistavat!), ja varaamalla muutamassa välissä oikein mökinkin. Tuntui kyllä absoluuttiselta luksukselta saada käyttää välillä keittolevyjä trangian sijaan.

Kohteena Pohjois-Norja ja Lofootit olivat selkeästi tämän kesän hitti, mihin nähden suomalaisia rekisterikilpiä näkyi teillä yllättävän vähän. Ilman suomalaisryysääkin matkailuautoja kyllä riitti, teiden kapeuden huomioon ottaen enemmän kuin tarpeeksi.

Olen aika ylpeä meistä: Emme kinastelleet oikeastaan ollenkaan, vaikka tilaisuuksia olisi ollut tarjolla. Siinä kun vähän väsyneenä ajat risteyksestä ohi tai etsit nälkäisenä ruokapaikkaa, niin saattaa olla pientä kireyttä ilmassa. Ihmeellistä kyllä, osasimme toteuttaa mestarillisesti sanontaa ”Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa”. Emmekä kinastelleet!

Paitsi kerran. Siksi, kun mies ei ottanut vastaan jäätelömyyjän koiralle tarjoamaa pehmistä. Ehdottomasti olisi pitänyt!! Kyllä Madde-bokseri olisi oman pehmiksensä ansainnut.

Olisi kuulemma vaan mennyt koiralla maha sekaisin. Kaunis ajatus miehellä kumminkin, eikö?

 

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Olipa outo kirjoitus… otsikko lupaa tarinaa Lofoottien reissulta mutta sisältääkin pelkkä lätinää … ei mistään???

     0
    • Sofia

      Kun katsot tämän blogin kontekstia, huomaat, että se sopii tänne oikein hyvin 😉

       0
  • Heli

    Huippu!!
    Allekirjoitan kirjoituksen täysin. Onneksi mekin onnistuimme ja uusi reissu on jo suunnitteilla.
    Lisämaustetta saa kummasti vielä kahdella lapsella takapenkillä.

     0
    • Sofia

      On kyllä ollut menestys kun on jo seuraava suunnitteilla! Mutta toisaalta nyt kun tämä reissutyyli on hallussa niin voisi hyödyntää jatkossakin, meillä oli jo Baltiasta puhetta 🙂

       0
  • Nimetön Nimetön

    Hei, missä tuo näköalapaikka sijaitsee. Siis vuono, jossa tuo tasanne?

     0
    • Sofia

      Moi! Tämä löytyi Senjan saaren pohjoispäästä, muistaakseni ajettiin saaren läpi ja sen päässä käännyttiin oikealle, sieltä löytyy.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.