VALIKKO
29.2.2016 23:11

Tarina unelmien poikamiehestä

Naisten odotukset miehiä kohtaan kuulostavat usein niin korkealentoisilta, että sitä miettii, voiko sellaista ollakaan. Miehen pitäisi olla kiltti ja hellä mutta ei kuitenkaan liian tossu, tarpeeksi älykäs mutta kuitenkin huumorintajuinen, urheilullinen mutta ei kuitenkaan liian fanaattinen, pitkä ja hyvännäköinen, tykätä ruuanlaitosta mutta olla kuitenkin miehekäs, verbaalisesti lahjakas keskustelija mutta kuitenkin hyvä kuuntelija. Epärealistista, voisi joku sanoa. Mutta mahdollista, sanon minä.

Kyseenalaistin yllämainittujen odotusten realistisuuden, kunnes kävi niin, että tapasin odotuksia vastaavan miehen. Mies oli juuri sellainen hyvännäköinen ja hellä ja huumorintajuinen ja nokkela mutta kuitenkin urheilullinen ja miehekäs ja niin edelleen. Sellainen mies, joka ei vaan voi pysyä vapaalla jalalla kovin kauaa, eikä hän nytkään ollut ollut sinkkuna kuin muutaman kuukauden.

Hahaa, mikä lottovoitto!

Ja minä nappasin sen! Hahaa, mikä lottovoitto. Miehestä huokui juuri se optimaalinen parisuhdepotentiaali, jota jokainen suhdetta etsivä nainen toivoo. Tapaamisten sopiminen oli helppoa, yhteydenpito sujui ja tapailu vaan soljui eteenpäin. Yhtenä iltana tulin nälkäisenä kotiin Helsingin matkalta, eikä aikaakaan kun mies saapui ovelleni kiinalaiset noutoruuat mukanaan. ”Pidä kiinni tosta miehestä”, oli ystävän neuvo.

Kuva: Jani Kinnunen

Tutustuessani mieheen ensivaikutelma vain vahvistui. En voinut olla ajattelematta, että pitäisi tarjota tätä miestä vaikka noille nettipalstan naisille, joiden kommenteista nuo alkukappaleen odotukset poimin. En ole nimittäin koskaan varsinaisesti ajatellut haluavani juuri tuollaista sopivan sitä, sopivan tätä -miestä. Tietysti edellä mainituissa miehissä on se ongelma, että heistä puuttuu se terävin särmä.

Tapaamaltani unelmien poikamieheltä puuttuikin se terävin särmä. En kuitenkaan koskaan joutunut pohtimaan sitä, haittasiko asia minua liikaa vai ei. Koska tiedättehän, kyynisesti ajatellen jos se on liian hyvää ollakseen totta, se yleensä on sitä.

Unelmien poikamiehen määritelmässä ei nimittäin ole huomioitu sitä mahdollisuutta, että unelmien poikamies saattaakin haluta pysyä poikamiehenä. Ja koska tapaamani unelmien poikamies oli juuri eronnut, hän halusi. Tapailu soljui niin mukavasti kohti parisuhdetta, että mies teki perinteiset: ahdistui ja katosi.

Pieni järkytys, koska unelmien poikamiesten ei sovi ahdistua ja kadota. Toisaalta taas reilua, koska sitten vielä monet muutkin naiset voivat kohdata tämän miehen ja kokea saman hämmästyksen ja valaistuksen, jonka minä koin. Unelmien poikamiehiä on olemassa!

[Tapasin miehen muuten baarissa – miten, katso edellinen teksti!]

Suoraanpuhujan päiväkirjaa voi seurata nyt myös Bloglovinissa!

Kommentit

  • Jenna

    Hyvä postaus ja oon ite kokenut just samoja ajatuksia ja kerran tavannut sen ihan täydellisen miehen, jonka kanssa ei kuitenkaan ollu kipinää, vaikka kaikki muu oli täydellistä..:)

     0
  • Nimetön Petra

    Tuttuja ajatuksia. Itsekin sinkkuaikoina mietti, millainen on Se Oikea. Loppujen lopuksi Se Oikea oli nuori mies, joka kolmansilla treffeillä kokkasi minulle ruokaa minun keittiössäni ja käytti minun tavaroitani ja minua otti yhtäkkiä tämä pannuun suunnattomasti. Särmä ja karisma tulevat iän ja terveen itsetunnon kautta,, ei normaalin nuorten miesten egoilun, vaikka niin luulevatkin. Se oikea särmä ja voima on tullutkin esiin 14 vuoden aikana elämän ylä- ja alamäissä. Ei siis välttämättä loista heti ulos, vaan tulee esiin haasteiden kautta – silloin on helppo olla cool kun on helppoa.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.