VALIKKO
23.4.2018 22:52

Tarvitseeko pariskunta yhteiset harrastukset?

Mitä kaikkea oman kumppanin pitäisi olla? Pitääkö toisen olla myös paras ystävä, ensisijainen uskottu, pitääkö pariskunnalla olla yhteiset harrastukset ja pitääkö toisen osata kommentoida kaikkia juttuja? Onko väärin, jos on asioita, jotka kertaa mieluummin ensin jollekin muulle kuin puolisolle?

Joskus aiemmassa parisuhteessa muistan miettineeni sitä, mikä riittää. Vaikka puoliso on uskottu, hänen ei tarvitse olla aivan kaikkea, totesi seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen HS:n artikkelissa ihmisten uskotuista. Ajatusta siitä, että kumppanin kanssa tehtäisiin aivan kaikki, voi pitää hitusen vanhanaikaisena.

Yhteinen harrastuksemme eli miehen kameran hyödyntäminen.

En ole kuullut kenenkään kysenalaistavan sitä, etteikö olisi hyvä, että kumppanilla on parisuhteen ulkopuolisia tahoja (suomeksi: ystäviä), joiden kanssa keskustella. Luottamukselliset keksustelut useamman ihmisen kanssa virkistävät, eikä kumppanin kanssa muutenkaan voi analysoida suhdetta kovin hyvin – ystävien tarve on siis välttämätön!

Ystävien olemassa olosta huolimatta kumppaniin kohdistuu paljon odotuksia. Yleisin pariskuntia askarruttava aihe tuntuu olevan se, onko heillä tarpeeksi yhteistä tekemistä. Monella on ajatus siitä, että vaikka kummallakin olisi omilla tahoillaan harrastuksia, pitäisi olla myös jotain yhteistä tekemistä. Tässä ajatuksenjuoksu menee siis vähän toisin päin: tekemistä kavereiden kanssa kyllä riittää, mutta myös kumppanin kanssa pitäisi keksiä yhteisiä harrastuksia.

Ei koripalloilijan tarvitse etsiä toista palloilijaa

Olen ajatellut, että yhteiset harrastukset eivät ole mikään hyvän parisuhteen mitta. Ei koripalloa pelaavan tarvitse etsiä toista palloilijaa, jotta vapaa-ajalla voisi sitten pallotella yhdessä. Suhteen mielekkyyden kannalta pitkällä tähtäimellä on suotavaa keksiä yhteistä tekemistä, mutta viikottaista palloiluvuoroa ei välttämättä tarvita. Tärkeintä on riittävä uteliaisuus toisen mielenkiinnon kohteisiin: sieltä voi löytää jotain uutta omaankin elämään.

Vaikka uskottuja on suotavaa olla kumppania enemmän, silti kumppaniin kohdistuu yllättävän paljon odotuksia. Yhteiset harrastukset ovat varmasti plussaa, mutta ehkä silti on hyvä pitää mielessä, kuinka paljon omat jutut virkistävät elämää. Ehkä se ei haittaa, jos arki-iltaisin tehdään omia juttuja eikä pelata yhdessä sulkapalloa.

Kommentit

  • Johanna

    Erittäin hyvin sanottu. Ei pidä liikaa takertua toiseen, vaikka toista rakastaakin. Suhteellekkin tekee hyvää, että on niitä omia mielenkiinnon kohteita. Voisin kuvitella, että jos on liian samankaltaisia, niin siinä voisi kyllästyä… Pienet eroavaisuudet pitävät suhteen mielenkiintoa ja kipinää yllä

     0
    • Sofia

      Kiitos palautteesta Johanna! Harvassa ovat sellaiset parit, joilla ei olisi omia juttuja. Toisaalta tämä saattaa muuttua suhteen edetessä, hyvä olisi muistaa pitää kiinni niistä omista jutuista myös ajan kuluessa. Itse olen huomannut, että helposti laiskistuu omien tekemisten kanssa, nyt täytyy tsempata 🙂

       0
  • Askeleita isyyteen

    Hyviä huomioita. Minä olen miettinyt tätä niin, että kyllä omia juttuja ilman muuta pitää pariskunnalla olla. Omia harrastuksia, omia menoja, yksin tekemistä. Mutta se, että muistaisi aidosti olla kiinnostunut myös niistä toista kiinnostavista asioista. Meillä keskustellaaan paljon toistemme harrastuksista ja puolin ja toisin tulee huomioita asioihin, mitä voisi yrittää jne. Minulle kumppanini on myös uskottu, jolle kerron kaiken. Toisaalta minulla on ystäviä, joiden kanssa jutellaan ”syvällisiä”, mutta vaimolleni pystyn puhumaan kaikesta ja puhunkin. Avoimuus on sellainen asia, jota olen joutunut opettelemaan ja pidän siitä nyt kiinni. Niin helposti sitä alkaa jättämään asioita kertomatta eikä enää avaudu toiselle. Meitä yhdistää samanlaiset historiat, haavat ja arvet ja kokemukset sekä se, että olemme tietyissä asioissa niin erilaisia. Juuri ne pienet eroavaisuudet ovat arjessa parhaita.

     0
    • Sofia

      Kuulostaapa hyvältä 🙂 Tuo on ihan lohdullista, että avoimuutta voi myös opetella. Omat jututkin tuntuvat yhteisiltä, kun ne voi jakaa toisen kanssa. Ehkä negatiivinen kokemus tulee siitä, jos kokee olevansa ulkopuolinen toisen jutuista – eihän sitä voi olla kannustavakaan, jos ei koe tietävänsä toisen asioista tarpeeksi.

       0
  • iida

    Tosi hyvää pohdintaa! Meillä ei ole hirveästi yhteisiä harrastuksia tai ystäviä, ja siitä ei ole ollut minkäänlaista haittaa, näihin viimeaikoihin asti. Päinvastoin, erossa puuhailu pitää parisuhteen fressinä ja toisen kanssa vietettyä aikaa arvostaa paljon enemmän kuin silloin, kun tekee kaiken yhdessä.

    Ainoa, mikä nyt viimeaikoina on ollut hieman negatiivista tähän liittyen, on se, että me ollaan järjestämässä häitä. Ollaan kutsuttu yhteensä viisikymmentä vierasta, ja vain murto-osa kutsutuista on sellaisia, jotka tuntevat meidät PARISKUNTANA. Kun yhteisiä illanistujaisia on kohtalaisen vähän, valtaosa kutsutuista tuntee hääparista vain toisen läheisesti. Mutta eipä kai sekään haittaa, itsekin varmaan menisin mielelläni ystäväni häihin, vaikken hänen puolisoaan kovin hyvin tuntisi?

     0
    • Sofia

      Hmm uusi näkökulma! Itsekään en tunne mieheni kavareita kovin hyvin, koska ovat aina asuneet eri kaupungissa kuin minä ja siksi näkemiset ovat olleet harvassa. Muutaman kerran olen kuitenkin järkkäillyt meidät samaan paikkaan, koska olen ajatellut, että olisi hyvä olla edes tavannut ne ystävät. AIna tämä ei tietenkään ole mahdollista, mieheni ei tunne muissa kaupungeissa asuvia ystäviäni ja kavereitani. Olen tosin varautunut varoittamalla etukäteen, että nämä tyypit kyllä kutsutaan joka tapauksessa häihin 😀 Positiivisesti ajatellen: sen jälkeen olette ainakin tavanneet!

       1
  • Hanna-Kaisa

    Olen samaa mieltä, että parisuhteessa molemmilla osapuolilla pitää olla omia harrastuksia, menoja, tekemistä ja ystäviä. Meillä on poikaystävän kanssa sellainen tilanne, että meillä useita (ei kuitenkaan kaikkia!) yhteisiä harrastuksia. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että ollaan kiinnostuneita monista samoista asioita. Tällöin mielestäni on luontevaa harrastaa niitä yhdessä. Vastapainoksi puuhaillaan esim. iltaisin kotona omia juttuja, katsellaan eri sarjoja jne, vaikka oltaisiin yhtaikaa kotona. Me ollaan molemmat myös tutustuttu toisen ystäviin ja vietetään yhdessä heidän kanssaan aikaa. En pidä sitä mitenkään ongelmana. Päinvastoin. Yhteiset harrastukset ja ystävät ovat mielestäni rikkaus. Koen kuitenkin, että on tärkeää pitää huolta siitä, ettei mennä kaikkialle yhdessä ja molemmille jäisi myös omaa aikaa omien ystävien kanssa. 🙂

     0
    • Hanna-Kaisa

      Se piti vielä lisätä edelliseen kommenttiin, että mielestäni parisuhteessa ei ole tarvetta ”väkisin” harrastaa yhdessä. Sekin on täysin ok, ettei harrasta mitään yhdessä. Tärkeintä on, että molemmat kokevat tulevansa arjessa kohdatuksi ja puolison kanssa jaetaan kokemuksia ja mietteitä jne. 🙂

       0
    • Sofia

      Hyvin sanottu! Totta tuokin, että jos kerta on yhteisiä harrastuksia, miksei harrastaisi niitä yhdessä. Toisaalta on hyvä pitää kiinni noista omista menoista, itsellä menee ainakin hermo jos toista koko ajan tuijottaa. Ja onhan se mukavampi vaihtaa kuulumisiakin, kun on puuhaillut välissä omia juttuja. Tosin täytyy vielä todeta, että moni puhuu tuosta eri ruutujen tuijottamisesta usein negatiivisesti (ollaan kotona mutta ei tehdä mitään yhdessä), mutta tuossa yhteydessä kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Täytyypä muistaa ajatella asiaa noinkin 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.