VALIKKO
12.5.2016 00:12

Tiedätkö, mitä oikeasti haluat löytää?

Verkkokalvoilleni on tallentunut tosi-tv -ohjelmasta kumppanin löytäneen kommentti siitä, ettei itse ikinä olisi osannut kiinnostua juuri tästä ihmisestä. Hetki sitten minulla oli myös kunnia kuulla teoria siitä, kuinka ”mitä komeampi kumppani, sitä lyhyempi suhde” pätee aika hyvin. Kun yhdistän nämä kaksi seikkaa eilen kuulemaani viisauteen, tulos on selvä: omat kumppaninvalintataidot ovat useimmiten surkeat.

”Se mitä on tottunut hakemaan, ei välttämättä ole se, mitä haluaa löytää”

”Se, mitä on tottunut hakemaan, ei välttämättä ole se, mitä lopulta haluaa löytää”, sanoi Unelmien poikamies eilisessä finaalijaksossa. Nohevaa, totesi Sofia, painoi pausea ja kirjoitti lauseen ylös. Ottamatta kantaa itse ohjelman tuloksellisuuteen parisuhteen löytämisen kannalta täytyy sanoa, että hyvä pointti. Todella hyvä pointti.

löytää1

Kun yhdistetään tähän ystäväni tarina hänen parisuhteistaan ja niiden kestosta, en voi olla laskematta yhteen yksi plus yksi. Tiivistetysti tarina menee siten, että kun on löytänyt omasta mielestään hirveän hyvännäköisen kumppanin, suhteesta ei ole tullut pitkäkestoista. Tämä johtunee siitä, että lopulta suurin osa viehätyksestä on perustunut ulkoiseen vetovoimaan, eikä sisimmästä ole löytynyt niitä jippoja, jotka tekisivät pitkästä suhteesta tarpeeksi kiintoisan.

”En ikinä olisi kiinnittänyt huomiota nykyiseen poikaystävääni baarissa, mutta suhde on kestänyt.” Päätelmä lienee se, että sieltä sisältä löytyy jotain, mikä oikeasti koukuttaa. Hieman kärjistettyä kyllä, mutta aika hyvä pointti mielestäni.

Mietin tosin sitä, miten tämä toimii kääntäen. Jos hyvännäköinen henkilö x alkaa tapailla keskivertohenkilöä y ja rakastuu, niin eikös silloin y voi olla viehättynyt vain x:n ulkoisesta kauneudesta? Toisin sanoen näen tässä teoriassa pienoisen porsaanreiän.

Sitä ei kuitenkaan voi kiistää, etteikö kumppanin valinnassa saattaisi kiinnittää huomiota aivan epärelevantteihin ulkoisiin yksityiskohtiin, tai etteikö saattaisi kuvitella olevansa kinnostunut sellaisista ihmisistä, joiden kanssa pysyvän suhteen muodostaminen on käytännössä mahdotonta. Tämä lienee se seikka, miksi sinkuilta vaaditaan niin kovin avoimuutta, ja miksei saisi heti tuomita.

Uskon, että yhtälön ratkaiseminen vaatii lopulta sattuman tuoman tilaisuuden tutustua sellaiseen henkilöön, jota ei jututtaisi baaritiskillä. Lisäksi kannattaa joskus tutustua ihmisiin vaikka ihan vaan huviksi, koska eihän sitä koskaan tiedä. Never say never ja mitä näitä nyt on.

Kommentit

  • Sara|Sara's Fab Life

    Allekirjoitan ton, koska jos olisin nähnyt sen aikaisemman ihastukseni esim Tinderissä, olisin pyyhkännyt sen ei. ”Miten noihin kikkara hiuksiin voi edes tunkee sormia, sormethan jää sinne jumiin” (niin ja sitä miksi miehen hiukset pitää olla hipelöitävät, on sitten toinen asia xD ).

     0
    • Sofia

      Hauska kuulla! Hassua miten ne asiat, joihin tulee kiinnittäneeksi huomiota, on välillä ihan epärelevantteja 😀

       1
  • Anniina

    On kyllä varmasti totta, että ulkonäkö merkkaa usein liikaa. Totta kai kumppanin ulkonäön pitää miellyttää, mutta mä uskon naimanaamoihin 😀 Tai siis siihen, että parin molempien osapuolten pitää olla ”yhtä hyvännäköiset” ja saman tyyliset (esim. kuinka paljon laittautuu, urheilee tm. huolehtii ulkonäöstään). Ajattelen siis, että siitä voi tulla vaikeuksia, jos tavoittelee aina tyyppejä jotka painii eri sarjassa. Vaikkakin mun poikaystävä on ehkä paremmannäköinen kuin minä, heh 😀

     0
    • Sofia

      Mäkin uskon kyllä pohjimmiltani tuohon naimanaamateoriaan! Mutta yhdistäisin sen tähän sillälailla, että vähän haastaa niitä ajatuksia ihannekumppanista ulkonäön suhteen. Niinku näitä tumma-vaalea-lyhyt-pitkä -akselin seikkoja, niistä voi vähän joustaa 🙂

       0
  • Nimetön Mies 30v.

    Mennyt juurikin näin kohdallani. N.8v tuntemastani naisesta tuli lopulta puolisoni kun tutustuin häneen kunnolla ja huomasin kuinka sisin on täyttä kultaa. Nykyään 2 ihanaa lasta ja kolmas tulossa.
    Olenkin miettinyt miksi en aikaisemmin pysähtynyt ja oikeasti tutustunut. Elämä on ihmeellistä. Ehkä tämän kuuluikin mennä näin.

     0
    • Sofia

      Kiitos tarinastasi, aina ihana kuulla että tällaisia on tapahtunut 🙂 Varmaan osaltaan kysymys myös siitä, ettei välttämättä huomaa tai uskalla katsoa uusin silmin niitä ihmisiä, jotka ovat jo siinä melko lähellä.

       1
  • Elinamaikki

    Joo, tää on kyllä… 😀 Itsekin poikaystävän tinderistä löytäneenä, niin oikeestaan se meidän matchi oli miun ”moka” koska en osannu käyttää tinderiä enkä muistanu kumpaan suuntaan pyyhkäisy on kyllä ja kumpi ei. Yritin siis kertoa, että ei ei tätä tyyppiä, mutta kohtalo puuttui peliin ja tässä ollaan kohta vuosi parisuhteessa elelty. Että niin… (Mutta shhh, poikaystävä ei sitten tiedä tätä!!) Ei pelkästään se ulkonäkö vaan ennemminkin se mitä on siellä sisällä 🙂

     1
    • Sofia

      Hahahah hauska tarina! Ja vielä kun tinderissä niihin kuviinkaan ei lopulta ihan kauheasti voi luottaa. Jo heti aluksi taisin saada neuvon, että ei kannata liikaa sitä profiilia tai kuvien laatua tuijottaa. Tosin, jollain perusteellahan se on pakko valkata kuitenkin 😀

       1
  • Liisa

    Oho, tuo lainaushan oli ihan nokkelaa tavaraa. Tiivistää mainitsemasi teorian. 😀

     1
  • Sinkkis

    Tässä on se ongelman ydin koko tän hetken deittailukulttuurissa, kun jengi ei oikeasti tunnu tietävän, että mitä ne aidosti sisimässään haluaa.
    Oon astunut itekin siihen miinaan. Koittanut tapailla pukumiehiä, jotka on korkeastikoulutettuja, työelämässä ansioituneita ja korkeakulttuurista nauttivia. Koska ne vois olla paperilla mulle sopivimpia. Mutta kun lopulta myönsin itelleni, että se ei ole se mun juttu, niin sattumalta se sopiva mieskin (ilmeisesti) tuli vastaan.
    Mun kohdalla ystävällä oli aika merkitsevä rooli siinä, että jotenkin hyväksyin tän faktan. Koska kävin yhdillä treffeillä ja mies oli mukava, tyylikäs, kiltti, huomaavainen jne. ja ystävän kommentti oli, kun kerroin treffeistä: ”eli sä et syttyny yhtään”. Niin. Enpä syttynyt.

     1
    • Sofia

      Hyvä pointti! Itseäni taas ihan hirvittää se, kuinka suuret odotukset mun ystävillä on mun poikaystävän suhteen. Itse ajattelen niin, ettei sen ensivaikutelman nyt täydy olla niin perfect match, jos sitten sisimmästä löytyy sitä kipinän ainesta. Odotan jo, että jos löydän kumppanin tällä mentaliteetilla, niin täystyrmäys on miespololla edessä 😀

       1
  • anonyymi

    Mulla on kilpaileva teoria joka selittää miksi suhteet komeiden miesten kanssa on lyhyitä: komealla miehellä on paljon valinnanvaraa, koska useat naiset on kiinnostuneita hänestä. Niinpä hänellä on vähemmän hävittävää suhteen päättyessä ja siksi hänen on helppo lopettaa suhdeja toisaalta hänellä on muutenki vähemmän syitä nähdä vaivaa suhteen eteen. Sen sijaan hyvin ruman miehen on vaikea löytää uutta parisuhdetta tai yhden illan juttuja, joten suhteen päättyminen on hänelle suurempi riski.

     1
    • Sofia

      Tuohan oli itse asiassa todettukin juuri tuossa HSn parisuhdejutussa, johon uusimmassa tekstissä viittaan. Jos miehillä on valinnanvaraa (eli lähinnä suurissa kaupungeissa, joissa on enemmän naisia kuin miehiä), suhteet ovat lyhyempiä ja miehet solmivat yleensä useamman liiton elämänsä aikana. Maakunnissa taas miehillä ei ole juuri varaa vaihtaa parempaan, niin suhteet kestävät pidempään. Pitänee pysytellä täällä Mikkelissä 😀

       1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.