VALIKKO
22.5.2017 22:27

Valmistuminen, ura, parisuhde

Omalla tavallaan valmistuminen on mahdollisuus: mahdollisuus tarttua töihin mistä ne ikinä tulevatkaan ja mahdollisuus katsoa, minne elämä vie. Parisuhde tuo asetelmaan oman lisänsä: vaikka mahdollisuuksille on oltava avoin, ei voi kieltää, etteikö poika- tai tyttöystävä painaisi siellä taka-alalla. Pitäisi tehdä hyviä ratkaisuja tulevaisuuden kannalta – mutta miten saada työ ja parisuhde sopimaan samaan ratkaisuun?

Valmistuminen ei ole helppo nakki. Havainnoituani kanssaeläjiäni olen melko varma, että tämä pätee enemmistöön. Vielä enemmän se pätee suhteellisiin, joiden vaa’assa painaa paitsi paine löytää töitä, myös paine järjestää asiat käytännöllisesti. Jos tarttuu mahdollisuuksiin ja menee sinne minne elämä kuljettaa, kuljettaako se aivan vastakkaisiin suuntiin? Kuljettaako se lopulta koskaan samaan suuntaan, ellei itse tee töitä sen eteen?

Nurinkurisin juttu tässä on tietysti se, että omat vaikuttamismahdollisuudet ovat rajalliset. Kun on pakko löytää se ensimmäinen oikea työpaikka, niin se on otettava sieltä mistä sen saa. Toisaalta logiikkaa häiritsee tieto siitä, että jos molemmat toimivat näin, kohde on tuskin sama.

En väitä ollenkaan, etteikö pieni kaukosuhdevaihe voisi tehdä vaikka ihan hyvää. Toisaalta mieleen on jäänyt töiden vuoksi kaukosuhteessa eläneen ystäväni kommentti: ”On fakta, että olemme etääntyneet.” Oli pakko tehdä päätös yhteisen hyvän vuoksi, sillä muutoin vaihtoehtona olisi ollut ero.

Työnhaku on avannut myös uusia mahdollisuuksia. On ollut pakko opetella ajatukseen, että sinne on mentävä mistä töitä saa. Kun hoksasin homman juonen, ajatus oli aika vapauttava. Toisaalta todellisuus yksin vieraassa kaupungissa ja ainaiset viikonloppureissut eivät tunnu kovin vapauttavilta. Lähinnä siltä, että ne voisivat loppua.

Kun tähän lisätään ajatus siitä, että olisi kiva asua siipan kanssa samassa kaupungissa, maaliin ei voi päästä kuin kompromisseilla. Joskus on ehkä hyväksyttävä, että kaikkea ei vaan saa heti (kuinka tylsää). Kuunnellessani vastavalmistuneita ihailtavaa on nöyryys, vaikka samalla voimattomuus on pelottavaa. Täytyy vain olla valmis menemään omin päin uutta kohta, mutta samalla pelottaa se, ettei tiedä koska tilanne muuttuu.

En ihmettele, jos matkalla syntyy kaipuu asettumiseen. Siihen, ettei tarvitsisi reissata ihmissuhteiden perässä, ei tarvitsisi olla ainaisessa muuttovalmiudessa tai epätietoinen siitä, mitä vuoden päästä tapahtuu. Toisaalta ainakin minua elämänvaihe on opettanut sietämään muutosta ja epävarmuutta ja elämään ainakin vähän paremmin sen kanssa, että kaikkea ei voi saada heti. Samalla olen kuitenkin nähnyt uusia paikkoja, tutustunut uusiin ihmisiin ja pitänyt joukkoliikennejärjestelmää pystyssä.

Tallenna

Kommentit

  • Iida

    Kannattaa muistaa, että jos parisuhde on vankalla pohjalla, mikään etäisyys ei sitä riko. Kuitenkin jos etäisyys tekee hallaa parisuhteelle, yleensä siihen liittyy paljon muutakin kuin vain välimatka. On hyvä pitää mielessä, että töitä on tarjolla kaikkialla – kunhan vain ei ole liian vaativa. Ei niiden töiden perässä ole pakko mennä maailman ääriin jos ei halua.

     0
    • Sofia

      Tuo on tietysti toinen pointti asiaan ja sitäkin olen joskus tuonut esille, mutta toisaalta asia ei ole niin mustavalkoinen. Sitä en kyllä allekirjoita että töitä olisi kaikkialla, alasta riippuen voi olla hyvinkin pakko lähteä muualle ainakin väliaikasesti – ei toki maailman ääriin tietenkään. Ja tokihan siitä pitäisi selvitä, mutta ei se siitä mukavaa tee.

       0
      • Sanna

        Hyviä pointteja. Vahva suhde kantaa vaikka kaukosuhde ei oo kivaa. Kuitenkin lopulta kun/jos haluaa tehdä lapset ja mielenterveyden kannalta on keinolla tai toisella päästävä samaan paikkaan. Töiden löytäminen riippuu hirveesti alasta ja siitä onko valmis lähtemään ihan uusille urille tarvittaessa. Mä oon lähiaikoina miettinyt kuinka sääli on todnäk jossain vaiheessa lähteä työstä jonne on kiva mennä koska syrjäinen sijainti ja mennä mahd sellaseen duunipaikkaan missä esim ilmapiiri saattaa olla huono. Mulle vähän idealismiin taipuvaisena on vähän vaikee ajatus ettei kaikkea saa heti jos koskaan, mut onneks maailmassa on aika vapaa laittamaan ainakin se kaikista tärkeimmän asian (mikä se sit onkaan) sillä hetkellä kohdilleen.

         0
        • Sofia

          Oon niin samaa mieltä tosta, että lopulta on päästävä samaan paikkaan! Ei kaukosuhteessa oo muuten mitään pointtia, jos se ei oo se että se joskus loppuu. Tuokin on varmasti totta että ajan kuluessa keinot muuttuu, jollei hyvällä onnistu. Ite oon tässä kaks vuotta odotellu asioiden järjestymistä, uskon siihen edelleen vaikka välillä onkin pää koetuksella 😀

           0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.