VALIKKO
3.5.2017 23:23

Kumotaanpas viisi väärää käsitystä sinkuista!

Olen ollut vähän huolissani ja nolona solahtamisestani parisuhteelliseen moodiin, joten vierailu Ilta-Sanomien keskustelupalstalle tuli oikeaan aikaan. Kymmenillä treffeillä käynyt nainen herätti tunteita, ja monilla oli yksiselitteinen selitys tilanteeseen. Paitsi että, olette niin väärässä! Tässä viisi väärää käsitystä sinkuista, jotka ansaitsevat tulla kumotuiksi:

”Kaikki yli kymmenen kertaa treffeillä käyneet ovat outoja tai hukassa, koska eivät ole löytäneet ketään.”

Ensinnäkin sellaiset sinkut ovat todella harvassa, jotka deittailisivat mitenkään ihmeellisen paljon. Jos käyt vaikka kerran kuussa treffeillä neljän vuoden ajan, niin siitähän tulee jo melkein 50 kertaa. Kuulostaa paljolta, mutta kun aikajänne otetaan huomioon, kyseessä ei ole mikään pakkomielteinen ammattideittailija vaan ihan vaan aktiivinen sinkku.

Kun olin vielä sinkku ja selasin Tinderiä.

”Kymmenillä deiteillä käynyt on itse liian nirso ja odottaa koko ajan vain parempaa (jota ei tule).”

Se että on käynyt treffeillä ei kerro mitään siitä, millainen deitti on ollut. Jos selaa profiileja Tinderissä tai nettideittisivustoilla, löytää deittejä ja todennäköisesti osan ihan kivojakin, mutta matka elämänkumppaniksi on siitä vielä aika pitkä. En väitä etteikö joku saattaisi kiinnittää liikaa huomiota pinnallisiin asioihin tai joku toinen vaatia liikaa toisen elämäntavoilta, mutta se on paljon epätodennäköisempi syy. Todennäköisempää on, ettei vaan ole valinnut deittejään kovin tarkasti eikä ole käynyt hitsin hyvä tuuri.

”Tietenkään kukaan joka etsii kumppania Tinderistä ei löydä sellaista, koska Tinderissä on vain hulluja.”

Myös äitini esitti aikanaan tämän teorian. Vastasin, että no minä ja kaikki sinkkuystäväni olemme siellä, päättele siitä. Jos osaa vähän suodattaa ja on hyvä päättelemään, ketkä voisivat olla omantyylisiä tyyppejä, niin tällaista ongelmaa ei tule.

”Jos on normaali ja ei löydä kymmeniltä treffeiltä ketään, on ruma.”

Käsittämätöntä, että jos syyksi ei löydy mielenvikaa aletaan epäilemään sitä, jos deittailija itse onkin ruma. Argumentti on turha jo siksi, että rumuus ja kauneus ovat suurimmaksi osaksi suhteellisia, etenkin tässä kontekstissa. Itse en ainakaan pidä hyvännäköisyyttä osoituksena siitä, että toinen voisi olla minulle hyvä kumppani. Joidenkin kohdalla ongelma tosin voi olla se, että etsii juuri näitä kauniita tai komeita, eikä potentiaalisia kumppaniehdokkaita.

”Kaikki normaalit aikuiset ovat jo varattuja ja vapaat sekopäitä, joten tietenkään ketään (järkevää) ei löydy.”

Viimeisenä keinona on väittää, että toivo on jo muutenkin mennyttä. Tätäkään en lähtisi uskomaan, koska ihmisten suhdestatukset muuttuvat nykyään vilkkaasti iästä riippumatta. On totta, että parhaat viedään päältä, mutta kukaan ei sano että a) et itse olisi sellainen paras tai b) sinä et voisi olla viemässä sitä parasta.

Käsitykset on poimittu artikkelin Yli 60 Tinder-treffeillä käynyt Maiju paljastaa: 5 tyyppiä, joita kannattaa varoa kommenttikentästä.

Tallenna

Kommentit

  • Vertti

    Olen 40-vuotias mies ja lukenut mielenkiinnolla blogiasi. Joulukalenterisi muistutti minua vanhoista ”hyvistä” ajoista kun treffailin ahkerasti ja se oli oikeastaan enemmän harrastus kuin kumppanin etsintää.

    Halusin kuitenkin komemntoida tuota viimeistä kohtaa mikä on mielestäni osittain totta. Kun aikoinaan treffasin läpi koko vuosikymmenen 20-vuotiaasta 30-vuotiaaksi sitä loppupäässä alkoi huomata miten vähän potentiaalisia kumppaniehdokkaita oli. Erityisesti yh-äideillä tuntui olevan jonkinlainen suojakuori päällä ja jos vastaan tuli sinkku niin sitä mietti itsekin että mitä vikaa siinä oikein on. No joiltain löytyikin mielenterveysongelmaa, lapsia varatun miehen kanssa tai selvä luuseristatus. Joskus kun oikea helmi löytyi niin se ei joko vastannut tai ennen treffejä tuli ilmoitus että oli löytänyt elämänsä miehen ja hyvät jatkot. Yhden kerran orastava tutustuminen loppui siihen että naisen exä oli ottanut yhteyttä ja nainen halusi katsoa mitä exä haluaa.

    Tuttua kauraa siis kaikille jotka ovat treffanneet. Hauskaa se kuitenkin oli monista pettymyksistä huolimatta ja tunnustan hiukan kaipaavani treffaamista. Se oli vähän kuin joulukalenterin luukkujen avaamista 🙂

    Nykyään olen parisuhteessa ja meillä on pieni poika. Aikaa se kuitenkin otti pitkästi ja usein olen ajatellut että tämä oli elämäni viimeinen mahdollisuus perustaa perhe.

     0
    • Sofia

      Kiitos kommentista Vertti, hauska kuulla keitä sieltä ruudun toiselta puolen löytyy! Kommenttisi viimeiseen väittämään on helppo ymmärtää, ja kyllähän nuo ajatukset ihan realistisia ovat. Toisaalta tuon voi niputtaa siihen samaan, että aina on vähän vaikea löytää samassa elämäntilanteessa olevaa. Noina ikävuosina ne on sitten pienet lapset ja varmasti noin päin sen huomaa useammin, kun lapset usein naisilla. Toisaalta nuorempana voi sitten olla hankalaa löytää sellaista, jonka kanssa elämänsuunnitelmat kohtaisivat, vaikka muuten olisikin ok tyyppi.

      Tai no, ainahan se on haasteellista. Vielä on mennyt aikaa sen verran vähän, että pettymykset muistaa turhan hyvin. Olihan se raastavaa. Toisaalta jännitys oli kivaa, vaikka silloin mietin, että miten kukaan voi tällaista kaivata. Yritän muistaa sen 🙂

       0
  • Nimetön Suoraanpuhuja

    Täytyy myöntää, että ite uskon jonkun verran siihen, että kun päästään tiettyyn ikään (sanotaan vaikka että 25 –>) niin ”jäljellä” ei kyllä enää ole paljoa järkeviä sinkkuja. Jos löytyy joku 25v sinkkumies, joka on ollut jo pidempään jo sinkku, niin kyllä siinä on jotain pielessä. Sieltä löytyy sitoutumiskammoa, outoja harrastuksia, kokemattomuutta (ei oo ikinä seurustellut), creepyä luonnetta, huonoja elintapoja… Todennäköisyys siihen, että tää 25v sinkku olis ihan normaali kaveri, on lähellä nollaa. Tyyppi saattaa jopa ensin tuntua ok:lta, mutta hetken kun juttelee niin aina sieltä paljastuu joku ”syy” sinkkuuteen. Tää saattaa nyt kuulostaa vähän karulta, mut pointti on se, et ei kukaan täysin normaali ihminen jolla ei oo mitään luurankoja kaapissa ja joka on valmis suhteeseen oo sinkkuna muuten vaan – siihen on aina joku syy, miksei parisuhteita synny tai miksei ne kestä.

     0
    • sahris

      Nyt täytyy kyllä ärähtää että harvinaisen paksua tekstiä 😀 Ihminen joka on sinkku, ei kerro siitä ihmisestä mitään muuta kuin että ei ole tavannut sellaista ihmistä joka kolahtaisi niin paljon että sitä suhdetta tekisi mieli vakinaistaa. Ei ihmisessä tarvitse olla mitään vikaa koska se vaatii vain oikeanlaisen ihmisen joka herättää ne hyvät puolet esille. 25v nyt on vielä niin hirvittävän nuori mieheksi ettei sitoutumishalua tuonikäisillä yleensä erityisesti ole.

      Sinkkuutta enemmän mua naisena kiinnostaa se onko miehellä minkäänlaista seurustelukokemusta – jos yli kolmekymppisellä ei sellaista ole niin kyllä se jostain yleensä kertoo. Ujoudesta, epävarmuudesta, huonosta itsetunnosta, estoista tai vastaavasta.

      ”mut pointti on se, et ei kukaan täysin normaali ihminen jolla ei oo mitään luurankoja kaapissa ja joka on valmis suhteeseen oo sinkkuna muuten vaan – siihen on aina joku syy, miksei parisuhteita synny tai miksei ne kestä.”
      Olen nainen, ollut sinkkuna kaksi vuotta ja tätä ennen vuosikausien suhde josta erosin koska ei loppupeleissä sovittukaan yhteen, eli minussa on pakko olla jotain suurta vikaa? Se vika ei olisi olemassa jos olisin jäänyt kituuttamaan siihen onnettomaan parisuhteeseen jotta kaltaisesi ihmiset eivät saisi syytä epäillä että mussa on jotain vikaa? 😀 Omassa tapauksessani arvostan sinkkuutta ja omaa elämää ja aikaa niin paljon etten siitä vapaudesta luovu ihan helpolla. Sellaista miestä ei vaan tullut ahkerasta deittailusta huolimatta vastaan. Ei se tarkoita että mussa on vikaa tai olen vääränlainen, se tarkoittaa vaan sitä että arvostan sitä sinkkuutta enemmän kuin mitä tahansa parisuhdetekelettä 🙂

      -hyvin provosoitunut sahris

       0
      • Sofia

        Ihana kommentti Sahris! Mulla on ihan samat argumentit ja samassa tilanteessa oli myös samat fiilikset. Sinkkuna oli inhottavaa, kun sussa oli muka jotain vikaa, kun oot ollu pari vuotta sinkkuna. Typerää, että pitää jollekin oikein perustella, että olen ihan normaali. Se kumppanin löytäminen vaan vaatii tuuria ja on sitä muutakin tekemistä kun deittailla, vaikka aktiivinen olisikin. Tsemppiä!! (Vaikka eihän sillekään nyt mitään erityistä syytä ole 😉 )

         0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.