VALIKKO
22.2.2016 22:51

Voiko baarista löytää (järkevän) miehen?

Käsittääkseni ei voi olla täysin mahdotonta löytää rakkautta baarista, koska aina välillä joku pariskunta kertoo tavanneensa toisensa juuri sellaisessa. Pakko nostaa hattua, aikamoinen sattuma! Vai pitäisikö sanoa saavutus?

Suomalaisen baarikulttuurin vitsaus on kuulemma se, että jos joku menee juttelemaan jollekin, niin sitä luullaan automaattisesti iskuyritykseksi. No, niinhän se taitaa useimmiten vähän mennä. Sitä tuntee itsensä aivan huijatuksi, jos ensin juttelee kivalle tyypille tunnin ja sitten käykin ilmi, että kaveri on varattu. Mitä ajan haaskausta!

miesbaarista (2)

Baariympäristöt ovat toki poikkeuksellisen otollisia lähestymisympäristöjä, koska ne ovat niitä harvoja paikkoja, joissa suomalaiset kykenevät juttelemaan tuntemattomille ihmisille ilman erityisen pätevää syytä. Toisin sanoen, jos iskuyritys tuntuu jo muutenkin suurelta ponnistukselta, niin kyllä se vaan kannattaa ennemmin aloittaa baarista kuin kaupan kassajonosta.

Baarien vitsauksena tosin on se, että liikkeellä olevien tarkoitusperät vaihtelevat suuresti – ei voi rajata niinkuin deittisivustolla, että treffiseuraa vai panoseuraa. Olen miettinyt sitä, mikä mahtaa olla todennäköisyys sille, että samaan baariin sattuu samaan aikaan kaksi sellaista ihmistä, jotka käyvät baareissa suht harvoin. Minulla näin on käynyt täsmälleen kerran.

Sillon kun yökerhoissa käyn, määrään itseni usein juttelemaan ainakin jollekin uudelle tyypille. Ihan vain siksi, että ei niitä sopivia kandidaatteja mitenkään kovin usein tapaa – ainakaan sellaisissa ympäristöissä, joissa jutteleminen olisi luontevaa. Siksi vähintä mitä voi tehdä, on pitää silmänsä auki.

Viime kesänä käytiin Pian kanssa astetta maalaishenkisemmässä kuppilassa.

Viime kesänä käytiin Pian kanssa astetta maalaishenkisemmässä kuppilassa.

Viime syksynä sattui kerran niin, että valitsimme sen väärän niistä kahdesta mikkeliläisestä baarista, joissa omanikäisiä ihmisiä ylipäätänsä voi kohdata. Käytännössä olin siis ystävieni ja parin sadan juuri täysi-ikäistyneen henkilön kanssa bailaamassa. Olin kuitenkin luvannut, että nyt kun tänne on kerrankin päästy paikalle, niin jollekin miehelle on pakko puhua. Vaikka tunsinkin itse vähintään puumaksi.

Olosuhteiden aiheuttamasta pienestä epätoivosta johtuen päätin unohtaa kaikki sulavat lähestymisyritykset, ja lähdin kävelemään tanssilattialta ensimmäisen soveltuvan kandidaatin luo. Sellainen löytyikin heti nojailemasta kaiteeseen: hyvännäköinen mies, jonka arvioin noin 19-vuotiaaksi.

Halleluja, hyvännäköinen 25-vuotias mikkeliläinen mies!

Sarjassamme sujuvat keskustelunavaukset: ”Anteeks et häiritsen, mut minkä ikänen sä oot?”  Sulavaa Sofia, todella sulavaa. Lukion äidinkielen tunneilla tätä tapaa kutsuttiin nimellä in medias res, suoraan asiaan. ”Mä oon 25”, mies vastasi. Meinasin vähintäänkin tukehtua juomaani, siis 25?! Halleluja, hyvännäköinen 25-vuotias mikkeliläinen mies! Pääsisiköhän tuolla johonkin ennätyskirjaan? 😀

Tästä tarinasta opimme sen, että joskus kannattaa vaan olla ajattelematta liikaa ja pakottaa itsensä toimintaan. Lisäksi meitä tietysti kiinnostaa se, mitä tapahtui tälle harvinaislaatuiselle hyvännäköiselle mikkeliläiselle sinkkumiehelle – ja sen kuulemme seuraavassa tekstissä!

[Kyllä, tämä on jatkotarina.]

Kommentit

  • Maria Ihanaista

    Hyvä teksti taas kerran! Itse oon tavannut poikaystäväni kanssa baarissa. Yhteisten kavereiden kautta tosin, joten oltaisiin voitu törmätä muuallakin… Mutta joka tapauksessa, olkoon tämä tarina opetu siitä, että baarissa voi todella tavata ihan hyviäkin tyyppejä 😀

     0
    • Sofia

      Kiitos Maria! Juuri tuollaisia opettavaisia tarinoita ehdottomasti tarvitaan 🙂

       0
  • Larissa

    Munkin pitää ruveta tekemään noin, että määrään itseni puhumaan jollekin jätkälle joka kerta kun käyn baarissa ! Viime aikoina kun on tullut puhuttua jätkille vaan tyyliin ”älä lääpi mua” tai ”voisitko mennä pois” :DD aika huonolla menestyksellä olen ikinä löytänyt miehiä baarista, paitsi kerran tapasin tosi mukavan oloisen tyypin jonka kanssa hengailtiin illalla mutta homma jäi siihen.. Enkä voinut edes stalkata jätkää fb:stä myöhemmin koska unohdin hänen nimensä ::D

     0
    • Sofia

      Se on ehdottoman toimiva metodi, suosittelen! Helposti alkaa liikaa pohtimaan, että kelle sitä nyt oikeasti edes kannattaa alkaa puhumaan, vaikka kannattaisi vaan kokeilla. Joskus voi onnistaakin 🙂

       0
  • Outi Karita

    Heh, oma miekkonen tavattu yli 12 vuotta sitten yökerhossa 😀

     0
  • Nimetön Petra

    Voi, jos siellä on itsekin 😀

     0
  • Martti

    Sullapas on hyvä kirjoitustyyli, tulee hyvä mieli lukiessa! Sun baarissa käynti asenne on myös kohdillaan; eihän sitä ikinä tiedä ketä siellä tapaa, joten kannattaa nyt ainakin kokeilla tutustua paikallaolijoihin.

    Silloin kun tuli ravattua pitkän suhteen jälkeen baareissa jokaisena viikonpäivänä niin sen huomasi, että hyviä tyyppejä saattaa tavata mitä erikoisemmissa tilanteissa. Ja vaikka kuinka olin vannonut etten ala seurustelemaan liian nopeasti niin kas kummaa tapasin unelmieni naisen sattumalta aivan normaalina baari-iltana parin kuukauden sinkkuputken jälkeen! Eli ei sitä ikinä tiedä mitä elämä tuo tullessaan!

     0
    • Sofia

      Kiitos kivasta palautteesta Martti! Ja noinhan se on, että jos siellä baarissa käy, niin voi joskus tavatakin jotain spesiaalia materiaalia 🙂 Mietin, että silloin tuntuu siltä, ettei baarista ainakaan löydä ketään, niin silloin voi olla syynä ihan sekin, ettei ole siellä itsekään kauheasti liikkunut – se kuitenkin auttaa asiaa 😀

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.