VALIKKO
16.11.2019 13:44

KILPAILU-URAN LOPPU?

Moikka! Tiedättekö sen tunteen, kun pienen kipuilun jälkeen huomaat eläväsi juuri sellaista elämää, josta kiireisen ajanjakson aikana unelmoitkin? Tarkoitan, että olen taas nujertanut intensiivisen kisakauden jälkeisen tyhjän olon ja alkanut siirtämään katsetta kohti tulevaa. Tehden omia mieluisia juttuja täysin fiilispohjalla ja omia energiavarastoja kuluttamatta. Siitä on johtunut jälleen taas pieni hiljaisuus täällä blogissa, sillä ei ole ollut oikein asiaa mistä kirjoittaa, kunnes nyt.

Viimeisimmässä postauksessa kirjoitinkin hieman jo kisojen jälkeen tulleesta väsymyksestä ja niinsanotusta tyhjästä olosta. Luulin, että se kaikki oli jo käsitelty mutta se iski vasta myöhemmin kunnolla, vasten kasvoja. Ulkopuolisten on ehkä vaikea käsittää miltä se ”tyhjyys” tuntuu, jos elämä on silti kiireistä ja sisällöltään mukavan oloista sekä kivojen asioiden täyteistä. Vaikka kaikki muu säilyykin elämässä, se mihin olet satsannut 110% ei unohdu niin nopeasti. Kipuilin hetken jopa ajatusten kanssa, kuka mä enää olen, jos en kilpaile. Olin tehnyt sitä jo niin pitkään ja valmistunut tarjoilijaksi ja työelämään sen varjolla. Tuntui kuin siitä olisi tullut osa mun identiteettiä, jota ei enää ole.

Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä, edellä mainitut ajatukset tuntuvat jopa hassuilta, mutta siksi juuri koen, että oli tärkeää käsitellä ne. Huomata jälleen se, ettei mikään muu, ei edes mun tekeminen tai työ määrittele mua ihmisenä. Työstin ajatuksia reilu viikon verran ja kun vihdoin sanoin ajatukseni ääneen, tajusin miten turhankin syvälle olin mennyt.

Olin tehnyt sitä jo niin pitkään ja valmistunut tarjoilijaksi ja työelämään sen varjolla. Tuntui kuin siitä olisi tullut osa mun identiteettiä, jota ei enää ole.

Ja niinkuin postauksen alussa jo vihjasinkin, palaset kaikilta osa-alueilta loksahtivat hyvinkin pian paikoilleen. Koulutehtävät rullaavat omalla painollaan ja olen itseasiassa kaivannut myöskin sitä fiilistä, minkä koen, kun saan palautettua nimenomaan jonkun koulutehtävän palautuslaatikkoon arvioitavaksi. Osaan suhtautua silti kurssien suorittamiseen armollisemalla otteella kuin aikoinaan ja se tuntuu hyvältä. Lisäksi töissä menee mukavasti ja ensi viikolla alkaakin jo joulunaika, mikä tuo tunnelmallaan ja fiiliksellään lisää puhtia loppuvuoteen. Nyt kun elämä koostuu pääosin ihan siitä tärkeimmästä, perus arjesta, olen oppinut entistä enemmän nauttimaan pienistä asioista ja hetkistä. On viimein enemmän aikaa nähdä ystäviä, olla tukena muiden elämässä ja unelmissa, niinkuin minulle oltiin mun kisamatkan aikana. Tuntuu hyvältä olla oma itsensä, ilman jatkuvaa miettimistä miten voisin tehdä tai miten olisin parempi. Haastaminen ja itsensä arviointi kasvatti, mutta myös kulutti.

Teen siis tällä hetkellä oppisopimuksella baarimestarin erikoisammattitutkintoa omassa työpaikassani, joten yritän järjestää aikaa opintojen suorittamiseen töiden ohella, monesti arkipäivisin ennen iltavuoroon menemistä. Jatkan siis edelleen tätä ”Tee vähintään kahta asiaa samaanaikaan” -taktiikkaa, josta en näköjään osaa luopua vieläkään, haha! Tarkoitus olisi valmistua ensi vuoden helmikuun lopulla ja nyt ennen joulua saada muutama näyttö annettua.

Haluanko enää kilpailla?

Ehdottomasti. Tälläkin hetkellä on haku käynnissä Vuoden Tarjoilija kilpailuun ja pakko myöntää, että kilpailu on pyörinyt ajatuksissani. Olen päättänyt hoitaa opiskeluni ja työni nyt kunnialla, kehittyä nimenomaan ammatillisesti tarjoilijana ja katsoa myöhemmin, milloin on minun aikani lähteä mukaan. Onneksi kilpailuja riittää, sillä pienen tauon jälkeen kaipaan aivan varmasti taas areenalle. Tuntuu hyvältä tehdä päätöksiä oman elämäntilanteen ja jaksamisen mukaan, kun ei ole vielä mikään pakko saavuttaa ja kokea kaikkea juuri NYT. Onneksi vierellä on myös tärkein ihminen joka muistuttaa aina välillä olevani vasta parikymppinen ja että voin vallan hyvin hetken hengähtää ja miettiä rauhassa mitä mä haluan tehdä. On itse asiassa aika kiva tunne punnita mahdollisuuksia maan ja taivaan väliltä ajan kanssa, pohtia mitä mä haluan tehdä isona.

Näihin ajatuksiin lopettaen, ihanaa viikonloppua! Mä alan valmistautumaan jälleen illan serviisiin, palataan!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.