VALIKKO
16.4.2018 08:59

MIKÄ MUA MOTIVOI?

Monesti päivästä toiseen samat arkiset asiat toistuvat. Aamulla herätyskello soi, on aika lähteä koulunpenkille tai töihin. Opiskelua tai töitä tehdään se noin kahdeksan tuntia, illalla hommat saattavat vielä jatkua ja on aika alkaa valmistautumaan taas seuraavaan päivään. Vaikka arki olisi kuinka kivaa ja sitä elämän parasta aikaa, harvemmin tulee mietittyä, mikä saa meidät nousemaan sängystä ylös ja mikä on se oma MIKSI tehdä nuo kyseiset velvollisuudet päivän mittaan.

”Tee niin kauan asioita, joita sinun täytyy tehdä saadaksesi tehdä asioita, joita haluat tehdä.”

En muista missä törmäsin ylläolevaan sitaattiin, mutta siinä on mun mielestä tärkeä sanoma. Kaikki (korjaan mikään) ei tule elämässä valmiina. Ensin on opiskeltava, herätä niinä aikaisina aamuina sinne kouluun, jotta saa tehdä toivon mukaan tulevaisuudessa sitä unelmatyötään. Mun mielestä kirkas suunnitelma oman unelman eteen ja tieto siitä, mitä elämältä haluaa on valtava rikkaus.

Jos mulla on valta olla itseni herra, niin mä myös pidän huolen siitä, että jokainen päivä on arvokas.

Yksi asia jota inhoan on se, kun ihmiset valittavat omasta työstään. Kenenkään ei ole pakko tehdä mitään sellaista, josta ei tykkää. Voi olla tilanteita, joissa väliaikaisesti pitää tehdä niitä ei niin mielekkäitä hommia, mutta se on täysin okei, jos on koko ajan menossa siihen suuntaan mitä todellisuudessa haluaa tehdä. Aina voi opiskella lisää, jos ei koulussa, niin itsenäisesti. Aina voi opetella itsestään uusia puolia ja kokeilla mikä tuntuu kaikista parhaimmalta. Jos mä tulen käyttämään elämässäni noin 8 tuntia päivässä työntekoon, sen pitää olla sen arvoista ja sellaista josta itse saan, eikä se ime minusta kaikkia voimia. Kauhistuttaa välillä kuunnella maailmanmenoa, jossa työnteko on ottanut vallan. Työpäivän jälkeen pitää olla energiaa tehdä asioita, jotka saa tuntemaan että olet elossa. Menipäs työpainotteiseksi, vaikka en ole itse edes säännöllisessä työssä vielä. Asiat on silti hyvä miettiä jo etukäteen, vai mitä?

Äidinkielen YO-kirjoituksissa kirjoitin esseen, joka johti ajatukseen myös tämän postauksen kirjoittamiseen. Kirjoitin asioista, jotka vaikuttavat mun valintoihin elämässä. Otin konkreettiseksi esimerkiksi tämän kilpailumatkani, sillä tässä jos jossain on oltava selkeät tavoitteet ja motivaatio kohdallaan. Multa välillä kysytäänkin, että miten mä jaksan tai olen jaksanut tehdä tämän kaiken näiden vuosien aikana, mutta vastaus on todella yksinkertainen: Mä nautin tästä kaikesta. En mä tekisi hetkeäkään asioita, joista mä en tykkää. Jos mulla on valta olla itseni herra, niin mä myös pidän huolen siitä, että jokainen päivä on arvokas.

Jos poimin muutaman tärkeän asian omasta esseestäni, niin tärkeimpinä mun valintoihin vaikuttaa onnellisuus, tahdonvoima ja omat arvot.

Kaikkien päätösten pitäisi lähteä siitä, että itse tulee onnelliseksi. Työn ja opiskelun pitäisi olla niin mielekästä, että sinne on oikeasti kiva mennä. Mä olen itse onnekas, sillä juuri näin on! Mutta koska minäkin olen vain ihminen, joukossa on tottakai ollut päiviä, jolloin jompi kumpi edellä mainituista ei ole napannut. Ne ovat silti vain yksittäisiä päiviä ja mä olen itse raivannut tietäni siihen suuuntaan, että olen saanut opiskella mitä haluan ja tehdä töitä, missä haluan.

Nyt kun takana on auringon täyteinen viikko, jolloin ihmisistä kuorituu uskomatonta energiaa, haluan antaa esimerkin yhdestä päivästäni. Lähdin kotoa bussiin Jyväskylään päin kello 9.00 ja jäin suoraan koululle treenaamaan. Pääsin koulusta noin 16.30 aikaan, heitin tavarat asunnolle ja juoksin tapaamaan kaveria. Kävelin kauppakadun läpi, jossa terassit olivat täyttyneet iloisista ihmisistä. Mua itseänikin hymyilytti väkisin, vaikka mulla oli pitkä ja kiireinen päivä takana. Emilian kanssa istuttiin sataman kahviossa auringossa ja tuntui, että kesä on ihan nurkan takana! Satamasta kävelin kauppaan ostamaan parin päivän ruokaostokset ja kiirehdin taas asunnolle. 10 minuutissa olin purkanut tavarat kaappiin, syönyt ja vaihtanut treenikamat päälle. Iltaan mahtui vielä reilut parin tunnin lentispelit ja lopulta olin kotona ennen 23. Ensimmäinen hetki, jolloin kerkesin hengähtää omassa aunnossa muutamaa minuuttia pidempään. Havahduin siihen, miten kiva päivä mulla oli takana. Kiire ei välttämättä ole aina pahasta ja joku olisi saattanut kauhistella ja olla huolissaan, että kerkesinhän mä edes syödä? Tää on vaan just sitä mistä mä tykkään.

Kisajutuissa tärkeänä asiana on tahdonvoima. Vaikka noudatan jo nyt tarkkaa valmennussuunnitelmaa ja aion pitää siitä kiinni, kokemuksesta tiedän, että viimeisinä viikkoina tahdonvoima on niin huipussaan, että se saa mut tekemään vielä tuplasti enemmän töitä menestymisen eteen. Aamulla herääminen päivän haasteisiin kuuluisi tuntua lahjalta, eikä mahdottomalta velvollisuudelta. Tähän pätee hyvin teksti: ”Aseta tavoite, joka saa sinut nousemaan sängystä joka aamu.”

Omat arvot ohjaavat meidän valintoja tietysti joka päivä, eikä niitäkään tule ajateltua useinkaan sen kummemmin. Mulle on tärkeää, että pystyn itse huolehtimaan itsestäni. Haluan kasvaa ja kehittyä ja siksi pyrin joka päivä oppimaan jotain uutta. Edes uuden ajattelumallin tai oivalluksen, joka vie taas elämää siihen suntaan mihin sen haluaa menevän.

Motivaation löytäminen ja sen ylläpitäminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ihan jokainen meistä myös tietää, ettei se aina helppoakaan ole. Mulla itselläni se menee vähän aaltomaisesti, sillä on päiviä jolloin moni asia hoituu tuosta noin vain ja vastakohtana päiviä, jolloin hommien siirtäminen seuraavalle päivälle (viikolle) on tuntunut houkuttelevammalta. Tärkeintä on pitää mielessä aina se perusajatus siitä, miksi tekee sitä mitä tekee.

Mikä just sua motivoi? Ihanaa ja motivaation täyteistä viikkoa kaikille! <3

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.