VALIKKO
26.7.2018 13:19

MITÄ NORJAN REISSUSTA JÄI KÄTEEN?

Luottoa omaan elämään ja pärjäämiseen. Vaikka ihana Tanja otti mut asumaan luokseen ja vietettiin todella paljon aikaa yhdessä, oli matkaan lähteminen tottakai omalta osaltaan jännittävää. Reissu oli ensimmäinen, jolloin olin noin pitkään poissa kotoa. Koti-ikävä ei iskenyt kuitenkaan missään vaiheessa muuten, kuukaudesta nyt kun tosin oli vain kyse, mutta sängynpohjalla maatessa vikoina päivinä, oma koti ja auttavat kädet houkuttelivat. Tarvittiin vain vähän sinnikkyytä, jotta tervehdyin vielä viimeisten päivien ajaksi ja sain vielä nauttia loppuajasta.

”Ne tyypit siellä tekee ihan hullusti töitä, intohimon voimalla.”

Kiertelin kaupunkia myös yksin ja tein omia pikku seikkailuja, joten kokemus toi varmuutta taas siihen, että kyllä mä pärjään. Eikä kokemus ja varmuus kasva ilman kokeiluja ja pieniä riskinottoja. Pari kertaa seikkailtiinkin myös julkisilla ilman varmaa tietoa, minne suuntaan oltiin oikeastaan menossa, haha! Sen myötä nähtiin kuitenkin taas enemmän Osloa ja paikallisten tapaa elää, joten oli oikeastaan parempi niin.

Toistakymmentä uutta tuttavuutta. Oli ihan mahtavaa tutustua niin moneen suunnilleen oman ikäiseen tyyppiin ja vielä niin moniin eri kansallisuuksiin. Koska kaikki tulevat omista kotimaistaan, ei heillä ole Oslossa juuri muuta etukäteen kuin itse työnteko. Siksi vapaa-aika vietettiin myös aika tiiviisti työporukan kanssa. Maaemo ikäänkuin tarjosi kaikille toisen perheen.

Varmuutta työntekoon. Monen on ehkä vaikea uskoa, mutta kyllä mäkin välillä tunnen oloni todella epävarmaksi tarjoilijana. Eikä se ole toisaalta ihme. Olen edelleen todella nuori, saavutukset ja kaikki mitä näin lyhyen ajan sisään on kerennyt tapahtumaan on ehkä vielä vaikea sisäistää.

Se, että pääsin tarjoilemaan kolmen Michelin tähden ravintolaan, ei tee musta kuukaudessa kaikkea ja sitä vaativinta osaamista omaavaa tarjoilijaa. Kokemuksen myötä voin ehkä enemmänkin olla taas ylpeämpi omasta ammatistani ja itsessäni siitä, että mulla oli rohkeutta lähteä noin kovatasoiseen paikkaan. Oli huikeeta nähdä se työmoraali mitä tähti-ravintoloissa tarvitaan. Ne tyypit siellä tekee ihan hullusti töitä, intohimon voimalla.

Nyt kun olen jatkanut töitä taas Pöllöwaarissa reissun jälkeen, se on tuntunut aivan erillaiselta. Olen saanut jatkuvasti palautetta siitä, miten hienoa on, kun olen täysin oma itseni asiakaspalvelutilanteessa. Nautin myös asiakkaiden kanssa olemisesta aina vain enemmän. Pyrin näiden kokemuksien myötä tuomaan itse kilpailutilanteeseenkin sen rentouden ja luottamuksen, että voin olla asiakkaiden kanssa juuri se kuka olen ja tehdä asiat tiettyjen rajojen sisällä omalla tavallani.

”Lomaromanssi.” Tai tässä kohtaa olisi ehkä parempi sanoa loman sijaan työromanssi, hah! Kun lähtee avoimin mielin suureen maailmaan, on niin vahvasti alttiina kaikelle uudelle. Pakko mun on myöntää, ettei tältä reissulta selvitty täysin ilman pientä ihastumista. Ekojen vapaiden aikaan tutustuin paremmin yhteen italialaiseen kokkiin ja juteltiinkin oikeastaan päivittäin ja tottakai nähtiin aina työpäivinä. Saatiin kuulla jonkun verran vihjailua toisilta ja yleensä esitettiinkin, ettei meidän kahden välillä ole mitään, haha!

Jatkettiin kerran baari-illan jälkeen Oopperatalolle. Istuttiin keskellä yötä sen katolla ja katsottiin tähtitaivasta. Olihan se aika romanttista. Mutta se kaikki sai jäädä sinne. Lähdettiin itse asiassa samana päivänä kumpikin Oslosta kotimaihimme ja ollaan kyllä edelleen pidetty silloin tällöin yhteyttä.

Kielitaitoa. Vaikka mä olen matkustellut useampaankin otteeseen pienen elämäni aikana, tämä reissu oli ensimmäinen jolloin oli oikeasti pakko puhua englantia ja kuulla sitä päivittäin, jotta pystyy kommunikoimaan ja työskentelemään ihmisten parissa. Aluksi oli hankalaa saada kiinni ihmisten eri aksenteista, mutta reilu viikon jälkeen havahduin ymmärtäväni täysin kaiken, mitä ympärilläni puhuttiin. Näin Suomessa kohdatessani ulkomaalaisia, kielen vaihtaminen ei hätkähdytäkkään niin paljon, vaan voi luontevammin kääntää puheen englanniksi!

Toki myös elämäntyyli Norjassa oli kalliimpaa, mihin Suomessa olen tottunut. Sen ansiosta kuitenkin uudet ravintola- ja viinituttavuudet jäivät myös vahvasti mieleen. Ravintolalaskut olivat monta kertaa kalliiimpia kuin täällä Suomessa, mutta elämyksistä reissun aikana kelpasi kyllä maksaakin. Ehkä myös sen myötä tiettyjen asioiden arvostamista Suomessa ja kulttuuriisten erojen ymmärtämistä.

Jos satut lukemaan Tanja tän tekstin, niin kiitos vielä älyttömästi sulle, että mahdollistit tämän kaiken mulle! Oot huikee tyyppi! <3

Tallensin mun Instagramprofiiliin paljon kohokohtia Norjan reissusta. Jos et oo vielä käynyt tsekkaamassa tai haluat muuten vain päästä reissuun uudelleen mukaan, klikkaa tästä. Mahtavaa ja lämmintä loppukesää!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.