VALIKKO
26.12.2017 01:21

MITÄ VAHVUUS ON?

Se miksi kirjoitan tästä nyt, koin omalla tavalla olevani syksyllä erityisen vahva. Menin määrätietoisesti kohti mun unelmaa, tavoittelemaani EM-kisapaikkaa. Samaan aikaan tein töitä, suoritin lukion puolelta ruotsin kurssia ja käsittelin asioita, joita en avaa tähän sen enempää. En todellakaan tarkoita, etteikö joku toinen tekisi enemmän tai etteikö toisillakin olisi murehdittavia asioita. Mun mielestä vahvuutta nimenomaan tässä kaikessa ei ollut työnmäärä, jota vahingossa haalin itselleni. Jaksoin loppusyksyn, saavutin tavoitteeni, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois. Tähän urakkaan mahtui niitäkin päiviä, kun en saanut yksinkertaisesti mitään aikaiseksi, joka johtaa tietysti siihen tyytymättömyyteen. Vahvuutta juuri siinä tilanteessa on se, että osaa hyvällä omalla tunnolla antaa itselleen aikaa ja armoa olla myös tekemättä mitään. Vahvuutta on saada asioita aikaiseksi päivän aikana, jotta voi hyvillä mielin käydä illalla nukkumaan. Samanlailla vahvuutta on se, että voit laittaa rauhallisin mielin pään tyynyyn vaikka to do-listasi ei saanut yhtäkään check-merkintää.

Vahvuuden voi määritellä monella tapaa. Myös eri ihmiset mieltävät vahvuuden eritavoin. Ja itse asiassa, vahvuutta on monenlaista. Niin sisäistä kuin ulkoista. Niin henkistä kuin fyysistä. Vahvuus mielletään positiiviseksi asiaksi ja ihan syystä. Onko vahvuus kuitenkaan aina heikkouden vastakohta? Onko vahvuutta myöntää olevansa heikko ja heikkoutta sanoa olevansa vahva, vaikkei olekaan? Näiden kysymyksien perusteella vahvuutta ei ole täysin helppoa määritellä. Se, miten itse sen koen on oikeastaan todella paljon viime kuukausien ansiota.

Se mitä myös opin näinä kiireisinä viikkoina, oli tunteiden käsittely. Opettelen edelleen näyttämään kaikki tunteet selkeämmin. Pystyn nauramaan ihmisjoukossa sieluni kyllyydestä, mutta toista puolta en helposti näytä. Kyyneleiden piilottelu ei ole vahvuutta, sanon minä. Silloin, kun on tärkeä päivä edessä, tarjoilijan hymyn pitää olla korvissa aamusta iltaan. On kuitenkin hyvä taito osata kätkeä ne ikävät tunteet piiloon, ja käsitellä ne kun aika on parempi. Jos niin jatkaa liian pitkään, ei niitä enää halua ottaa esille. On helpompi jatkaa sitä hymyilyä, vaikkei se ihan koko totuus olisikaan.

” Vahvuutta on saada asioita aikaiseksi päivän aikana, jotta voi hyvillä mielin käydä illalla nukkumaan. Samanlailla vahvuutta on se, että voit laittaa rauhallisin mielin pään tyynyyn vaikka to do-listasi ei saanut yhtäkään check-merkintää.”

Oli aamuja, kun edellisen yön työt painoivat vielä herätessä silmäluomia, lähtiessäni treenaamaan koululle. Vahvuutta oli sinnikkäästi nousta, sillä kisapaikka oli mun haave. Ei auttanut kuin tehdä haaveista totta. Vahvuutta olisi ollut myös myöntää, etten yksinkertaisesti vain jaksa. Päädyin joka kerta ensimmäiseen vaihtoehtoon, jota en kyllä kuitenkaan kadu.

Mulla on niin ihania ihmisiä ympärillä, että ne kyselivät jaksamista ja huolehtivat etten väsytä itseäni. Siitä ei kuitenkaan loppupeleissä kukaan muu ole vastuussa, kuin mä itse. Olin vahva, kun uskalsin myöntää, että pieni pelko siitä jaksamisesta mulla itsellänikin oli. Kun työmäärästä, huonoista päivistä ja epäonnistumisista puhuu ääneen, on kevyempi olo keskittyä siihen olennaiseen.

Opin myös olemaan enemmän läsnä. Välillä tuli syyllistyttyä siihen, että mietti jo seuraavaa paikkaa, jonne pitäisi keretä tai tehtävää ennenkö edellistäkään tuli saatua valmiiksi. Keskittyminen herpaantuu tai et saa hetkestä kaikkea irti, jonka vietät tärkeiden ihmisten kanssa. Hetkestä tulee todella nauttia, koska koskaan ei oikeasti tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vahvuutta oli myös osata tinkiä jostain. En antanut lukion puolelle taas 100 prosenttista panosta, sillä koin euroskills-paikan tärkeämmäksi. Kavereille ei myöskään jäänyt kovin paljoa aikaa, sillä päivät olivat aika täysiä koulusta, töistä, sekä muista perus kotihommista. Oli kuitenkin vahvuutta tajuta, ettei ole itsekästä keskittyä hetkellisesti täysin omaan tulevaisuuteen. Vahvuutta on priorisoida asioita, oppia mikä on itselle tärkeää, jättää turhat taas taakseen ja uskaltaa mennä koko ajan eteenpäin. Tietää ja luottaa siihen, että aidot ystävät pysyvät aina rinnalla.

Mitä enemmän on tehnyt töitä, mitä enemmän itsestään on antanut, sitä paremmalta saama palkinto tuntuu. Euroskills-paikan lisäksi sain kokea koko syksyn matkan itse h-hetkeen ja nämä kaikki erilaiset, niin tutut kuin vieraatkin tunteet. Itseään pitää uskaltaa tutkia. Pitää uskaltaa antaa itsensä epäonnistua, mutta olla tarpeeksi vahva noustakseen taas jaloilleen. Olla tarpeeksi itsevarma tekemään just sitä, mistä tykkää. Itkeä, nauraa, myöntää pelkonsa ja voittaa niitä. Ja ehkä vielä tärkeimpänä: tuntea omat voimavarat. Sitä se vahvuus on. <3

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.