VALIKKO
30.7.2019 21:55

ONNELLISUUS MENESTYMISEN PERUSTANA

Moikka! Hui miten nopeasti aika on mennyt siitä kun viimeksi olen tämän näkymän avannut. Osaakohan tässä enää kirjoittaa, hah! Paljon on ainakin kerennyt tapahtua ja luonnollisesti pintaan on noussut  myös ajatuksia tästä erityisestä ajanjaksostani.

Ensinnäkin tuntuu niin hassulta, että kisat ovat muutaman viikon päässä ja vasta aloitin harkkajaksoni toukokuussa Helsingissä, tietäen kesän olevan vielä siinä välissä. Mutta niin se aika vaan hujahtaa, kun tekee mieleisiä juttuja, odottaa tulevaa mutta samalla elää päivä kerrallaan.

Asuminen Helsingissä, poissa tutuista kotiympyröistä avasi paljonkin silmiäni. Haaveilin paljon tulevaisuutta, pohdin mitä haluaisin tehdä isona, havahduin sopeutuvani ihmispaljouteen, mutta välillä kaipasin hiljaisten kotimetsien rauhaa. Erillaisessa työympäristöstä sain poimittua jotain uutta myös omaan palvelutapaani, ihailin jälleen alan ihmisiä, joilla on kunnianhimoa tähän hommaan, sekä otin heiltä nöyränä oppeja vastaan. Loin hetkeksi arkeni sinne, tietäen että se on väliaikaista. Siksi osasin nauttia pienistäkin asioista, enkä suotta stressaantunut hälinästä.

Mitä vahvemman perustan luo omalle hyvinvoinnilleen, sitä helpompi on kehittyä ja menestyä. Täytyy olla onnellinen ja nauttia siitä mitä tekee. Aki Hintsan sanoin: ”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote.”

Helsinkiaika oli omalta osaltaan rankkaa, sillä koskaan ei ole helppoa ”vaihtaa työpaikkaa.” Luonnollisesti uutta asiaa ja opittavaa on paljon. Lisäksi käytin vapaapäiviäni omiin treenailuihin, sekä lueskelin kisamateriaaleja. (Tein lukupaikoista kyllä sen verran mukavia, etten malttanut edes lopettaa. Mulla on edelleen palovamma Allas Sea Poolilla saamastani auringosta, haha!) Lomailuun tämä aika ei siis todellakaan ole mennyt, vaikka muutamia irtiottoja onneksi mahtui tähänkin kesään.

Oman jaksamisen ja motivaation ylläpitämiseksi pidin huolta myös vapaapäivistä. Vietettiin monia ihania viikonloppuja Nikin kanssa arkikiireiden jälkeen niin Helsingissä, Lahdessa, Jyväskylässä kuin Konnevedelläkin. On kiva vetää täysillä treenipäivät kun tietää, että on luvassa vapaatakin. Ajatukset Kazanista alkavat kisoja lähestyessä olemaan myös mielessä melkein 24/7 (montakohan painajaista olen jo nähnyt kauheista epäonnistumisista?) joten on erittäin tärkeää saada ne välillä mielestä poiskin. Levon jälkeen palaan treeneihin entistä energisempänä.

Kesän ehdottomana kohokohtana oli myös meidän ensimmäinen lomamatka Pariisissa. Pakko sanoa, että romanttinen kaupunki oli kyllä nappivalinta meille <3 Käveltiin paljon, syötiin hyvin, herkuteltiin aamuisin croissanteilla ja vietettiin ihan parasta aikaa yhdessä. En ajatellut kisaamista, mutta sain muutamia tärppejä palvelukulttuurista ajattelen kansainvälistä kilpailua. Kuvia reissusta tulee viimeistään kesän koostepostaukseen, joten pysykäähän kuulolla!

Lomaviikon jälkeen alkoi loppurutistus kisoja varten. Läpivetoja koululla, yhteistreenit Haapsalussa Latvian ja Viron kilpailijan kanssa, sekä tekniikan hiomista aina vain paremmaksi. Tukiverkon kanssa treenaamisen lisäksi olen vienyt osaamistani yksinkin eteenpäin, sillä tässä vaiheessa tunnistan vahvasti tekemäni virheet. Alankin olemaan taas aikamoinen perfektionisti. Toisaalta tämä luonteenpiirre on hyvä purkaa tähän, sillä muuten olen päässyt siitä aika hyvin eroon, onneksi.

Jos mietin viime syksyä ja viimeisiä viikkoja ennen EM-kisoja, aloin kokevani olemaan valmis koitokseen. Olinhan sitä silloin ja jossain vaiheessa treenaamiselle on tultava stoppi. Kisoissa, joissa henkistä kanttia testataan rajusti on muistettava, että kasvaminen tapahtuu suurimmaksi osaksi muiden asioiden parissa kuin tekniikan hiomisessa. Mitä vahvemman perustan luo omalle hyvinvoinnilleen, sitä helpompi on kehittyä ja menestyä. Täytyy olla onnellinen ja nauttia siitä mitä tekee. Aki Hintsan sanoin: ”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote.”

Elän just nyt aika huikeita viikkoja. Laitellaan pikku hiljaa hommaa pakettiin, sillä ensi viikolla vedetään neljän päivän kenraalit läpi, joihin saan vähän tuttujakin asiakkaiksi. On samalla jännittävää, mutta äärimmäisen hienoa, että oma poikaystävä istuu mun Fine Dining-pöydässä ja näkee mistä mä olen todellisuudessa koko ajan puhunut. Kuinka ne servetin reunat eivät millään osu kohdalleen, kun pitäisi tehdä täydenpisteen suoritus, hah!

Lisäksi varailin itselleni kampaaja-ajan ennen lähtöä, vaatteet alkavat olla pieniä hankintoja vaille valmiit ja pian olen sitä itsekin. Vielä viimeiset pari viikkoa treeniä ja sitten hengähdetään hetki ennen todellista koitosta.

Treenikuulumisia voi seurata enemmän reaaliajassa Instagramin puolelta, nimimerkillä _suvimaria_.

Energistä (ja toivottavasti lämmintä) pian alkavaa elokuuta kaikille, palaillaan!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.