VALIKKO
12.5.2018 23:40

STRESSI KIIREETTÖMYYDESTÄ?

Moikka! Pari postausta takaperin kirjoitin siitä, mitä kaikkea mun kolmeen opiskeluvuoteen on kuulunut ja mikä mua on motivoinut tehdessäni sen kaiken. Tämän postauksen aihe ei ole ihan tavallinen ja tuli itsellenikin todellakin yllätyksenä. Se on kuitenkin näkynyt elämässäni nyt viimeisen kuukauden ajan, joten haluan viimein kirjoittaa siitä.

”Menisit oikeisiin töihin” tai ”Kannattaako tommosta välivuotta nyt pitää?” Kyllä mä itse tiedän mitä mä teen ja että tämä ei todellakaan ole mikään välivuosi. Etenkin kun mulla on ammatti alalla, jolla on varmasti töitä ja niitä töitä mä teen jo nyt.

Jos mun somea seuraa, huomaa etten mä paljoa paikallani ole pysynyt. Olen reissanut paljon eri kaupungeissa kisahommien perässä tai jos olen ollut Keski-Suomessa niin vähintään Jyväskylä-Konnevesi väliä. Viikot ovat täyttyneet osittain kisatreeneistä ja muutamista työvuoroista. Vaikka treeneihin kuuluu itsenäistä opiskelua teorian ja tuotetietouden puolelta niinkuin työnteossakin, en ole aikoihin osannut hoitaa noita asioita kotioloissa kovinkaan mallikkaasti. Kun takana on yhdeksän vuotta peruskoulua ja kaksoistutkinto, aamuisin on herätty koulun penkille opiskelemaan. Lukulomakin tuotti vähän vaikeuksia itsenäisessä opiskelussa, vaikka niistä hyvin arvosanoin selvisinkin. Olen vain tottunut siihen, että suurin osa siitä opiskelusta mennään tekemään muualle, kotiin en haluaisi sitä tuoda. Ja ei, kahvila tai kirjastokaan ei aja sitä samaa asiaa, sillä vain koulu on sellainen paikka jossa muuten ei haluaisi aikaa viettää, haha!

Se mikä koko jutun pointti on, että huomasin stressaantuvani siitä jos viikkooni kuului vain kaksi noin kuuden tunnin treenipäivää ja yksi työvuoro. Alkuun ajattelin, että ei vitsit, ehkä mulla on oikeus nauttia myös vähän ylimääräisistä vapaista näiden vuosien jälkeen ja varsinkin kevään kirjoitusten… Voisin vaikka keskittyä enemmän blogiin, saada ulkoasun uuteen uskoon ja kirjoittaa muutamat postaukset valmiiksi. Mutta ei. Ajatus vapaasta alkoi ahdistaa, varsinkin kun monet kavereista lukevat tuleviin pääsykokeisiin tai tekevät jo säännöllistä työtä. Miksi postauksen kirjoittaminen, pitkä lenkki tai ruuanlaitto ei tunnu samalta saavutukselta kuin koulukirjan lukeminen?

Kyse ei ole mistään vakavasta, tämä on jälleen uusi elämäntilanne, johon pitää vain sopeutua… Pitää vain tottua siihen , että välillä voi olla vähän väljempääkin.

Mulla ei ole enää sitä kiirettä, ei samanlaisia aikataulutettuja päiviä lukion ja ammatillisten yhdistämisen takia ja mä aloin stressaamaan siitä. Hullua, vai mitä? Mä reagoin tähän kaikkeen ihottumalla, näkemällä silloin tällöin painajaisia ja nukkumalla sen takia yöni välillä tosi huonosti. Unissa mulle on sanottu ”Menisit oikeisiin töihin” tai ”Kannattaako tommosta välivuotta nyt pitää” Kyllä mä itse tiedän mitä mä teen ja että tämä ei todellakaan ole mikään välivuosi. Etenkin kun mulla on ammatti alalla, jolla on varmasti töitä ja niitä töitä mä teen jo nyt. Osittain olen luonut nämä möröt ihan omassa päässäni, sillä ihmisten tietämättömyys tällaisesta kisatoiminnasta on vielä aika vähäistä. Välillä se tietämättömyys tuntuu siltä, että tekemisiäni ihmetellään ja kuvittelemani kommentit on päässyt uniin asti. Tottakai olen onneksi saanut enemmän kannustusta ja arvostusta tekemisiäni kohtaan. Sitä suuremmalla syyllä haluan tehdä tätä näkyvämmin. Jos tässä haluaa menestyä, on osattava laittaa hetkeksi sivuun työnteko ja opiskelu. Niidenkin aika koittaa vielä. Kyse ei ole mistään vakavasta, tämä on jälleen uusi elämäntilanne, johon kestää hetki tottua… Pitää tottua siihen , että välillä voi olla vähän väljempääkin.

Harmittavan usein olen mennyt iltaisin nukkumaan ja ollut ”pettynyt” päivän saavutuksiin. Vaikka takana olisi antoisa kisatreenipäivä, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, lenkkeilyä tms. Mitä muuta sinne päivään välttämättä tulisi edes mahduttaa? En itsekään aina tiedä, mutta jotain on aina tekemättä. Varsinkin tämä kevätaika, kun on tottunut siihen että se on loppukirin aikaa koeviikkojen kanssa, mutta tänä vuonna niin ei olekaan. On eri asia tehdä töitä koulujuttujen eteen, jotka tullaan testaamaan kokeella. Numero kertoo suoraan menikö se nappiin vai ei. Ikuinen suorittaja…

Takana oleva viikko on taas esimerkki siitä, kun olen täyttänyt päiväni niin, ettei ole tarvinnut kokea sitä opiskelemattomuuden tunnetta. Päivät ovat koostuneet pitkistä biitsipeleistä, mikä onkin ollut aivan huippua! Takaraivossa ajatuksena kuitenkin se, että kaiken sen ”tyhjän ajan” on saanut täytettyä jollain tekemisellä.

Taas tuli vuodatettua aika henkilökohtaista tekstiä ja olen aivan varma tai ainakin toivon, että pian voin lukea tämän hymyissä suin ja vähän nauraen. Kuinka turhaa on stressata siitä, että välillä onkin yhtäkkiä aikaa vain olla? Mä opettelen sitä ahkerasti ja otan ilon irti niistä päivistä kun on kiire ja yhtälailla niistä kun kalenteri on tyhjää täynnä. Tämä on asia, jota ulospäin ei välttämättä huomaa. Siksi onkin syytä pysähtyä itsekin miettimään, mikä todellisuudessa on kaiken takana. Jos joku haluaa täyttää päivänsä aina täyteen, onko taustalla asioita, joita ei esimerkiksi halua käsitellä?

Lähtiessäni mukaan Euroskillsseihin, tiesin että tulee hetkiä jotka eivät ole helppoja. Vaikeimmat hetket käydään nimenomaan henkisellä puolella, ei fyysisellä treenaamisella. Parasta onkin ajautua miettimään asoita eri näkökulmista ja oppia tuntemaan itseäänkin uudella tavalla.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa ja onnea kaikille äideille huomisen äitienpäivän johdosta! Etenkin sille omalle <3

Kuvat: Nelli Janhunen

Kommentit

  • Silakka

    Aivan mahtavaa lueskella näitä kirjoituksiasi ja ihailla sitä ajatuksen sekä järjen määrää, jonka suot meille lukijoille. En ole aiemmin huomannutkaan, että näitä voi kommentoida niin nyt vasta ensimmäistä kertaa moista heitän. Minullakin oli nuorempana vastaavaa meininkiä enkä osannut koskaan purkaa sitä millään tavalla niinkuin kirjoituksessasi teet. Päivät ja viikot tuli aina bookattua mahdollisimman täyteen ja rentoutuminen sekä omien mielekkäiden asioiden tekeminen unohtuivat, mikä oli iso virhe. Tässä vuosien varrella vanhentuessa olen oppinut arvostamaan sitä vapautta ja väljyyttä ihan uudella tavalla ja varsinkin sitä, että nykyään sitä väljyyttä löytyy paljon ja voin täyttää sen niinkuin parhaakseni näen (tiedät kyllä miten yleensä sen teen) =D Toivottavasti nähdään taas pian kentillä!

     1
    • Suvi

      Voi kiitos paljon kommentista! Ihanaa kuulla hyvää palauetta ja että tekstit kolahtavat lukijoihin! 🙂 Näinhän se on, että elämäntilanteet luo aina eri mahdollisuuksia ja ne pitää osata käyttää oikein. Juurikin myös tuon vapauden ja ajan kanssa.

      Yritän juhlien jälkeen päästä taas peleille, jos vain ei sää liikaa kylmene, haha!

       1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.