VALIKKO

#vainanettejutut

27.5.2016 14:47

SAIRAS ULKONÄKÖKESKEISYYS

Ulkonäkötrendi muuttu muutamia vuosia sitten anorektisesta lihaksikkaaseen ja samoilla sekunneilla kuntosalien, personal trainerien ja rahkavalmistajien kulutus alko nouseen eksponentiaalisesti. Fitness on fyysisesti monissa määrin terveellisempää kuin anorektisen ulkomuodon tavottelu, mutta sitten kun mennään siihen henkiseen puoleen niin voidaanko sanoo samaa? Kuivaa kanaa kannetaan mukaan purkissa illanistujaisiin ja jokanen riisinjyvä punnitaan vaa’alla. Kuulostaa mun korviin yhtä sairaalta kun anoreksia. Ja ylipäätään ne fitness-kisat.. Eikö urheilukisojen idea oo yksinkertasesti näyttää se oma urheilusuoritus? Miks fitness-kisoissa merkittee myös se minkä väriset ja kuinka kalliit bikinit sulla on ja kuinka huolitellut hiukset tällä kertaa? Ymmärrän tekorusketuksen käytön lihasten korostamisessa, muuten koko kisat on mun silmissä ihan pelleilyä. Ja ei, en todellakaan kiistä sitä etteikö salilla vois käydä ihan vaan omaks ilokseen tai terveyden takia, mutta puhun siitä kasvavasta joukosta joka harrastusta pakonomaisesti harjoittaa kyseenalaisin perustein.

Ootteko muutenkaan koskaan kuullu että joku urheilulaji ois kokenu räjähdysmäisen suosion yhtäkkiä? Niin, en mäkään. Miks? Koska salilla ravaaminen on suorin tie onneen tän hetkisessä ulkonäkötrendissä. Hirveen monessa muussa lajissa ei sitä lihasta itessään kasvateta isoja määriä. En vaan jaksa uskoo että valtava salitrendi johtuis suurimmilta osin siitä että halutaan elää terveellistä elämää. Jos joku väittää niin, niin kerro ihmeessä mikä ideologia on haukkarikuvien ja stringibelfieiden jatkuvan postaamisen takana. Oon aidosti kiinnostunu kuuleen vastauksen. 😀 Voiko joku näitä kuvia postaava käsi sydämellä väittää että tekee sitä vaan ittensä takia?

Yks tän maan johtava fitness-blogi on myöskin kantanu oman kortensa kekoon mun mielikuvassa fitneksestä. Kyseisessä blogissa avoimesti myönnettiin se, että bikini fitness -kisaaminen alko hävettään sen jälkeen kun siitä tuli niin suosittua. Ei oltu enää se uniikki lumihiutale. Mistä muusta tää kertoo kun muille ihmisille todistelemisesta? Miks antaa muiden mielipiteen merkitä sentin vertaa jos rakastaa omaa harrastustaan yli kaiken? Mielenkiintosta.

muumimakkara1

Anyways, tarkotuksena ei ollu vaan jauhaa siitä rahkojen ylikulutuksesta. Mun mielestä yhtälailla oman naamansa kuvaaminen ja postaaminen someen joka ikinen päivä ei oo tasapainoista ja kertoo jostain diipimmästä. Itsensä rakastaminen on jees ja siihen tulee pyrkiä, mutta sillä ei oo mun mielestä mitään tekemistä tän asian kanssa. Jatkuva ittensä kuvaaminen on mun mielestä merkki joko a) epävarmuudesta tai b) ittensä sairaalloisesta ihailusta. Halutaan todistella muille miten aktiivisia tai hyvännäkösiä ollaan. Kärjistettynä. Arvostan ihmisiä, joiden ei oo pakko joka väliin tuoda esiin sitä omaa menestystä tai kauneuttaan, se tekee siitä mun silmissä sata kertaa arvostettavampaa. Ja terveempää.

Miks me ollaan nyt siinä pisteessä, että oma ulkonäkö laitetaan oman fyysisen ja mentaalisen hyvinvoinnin edelle? Yhä nuoremmat ja nuoremmat käy veitsen ja neulan alla ottamassa millon mitäkin muovia, pistosta ja lisäkettä itteensä. Juhlat skipataan koska dieetti ja aamulla on pakko päästä salille vaikkei ees oikein huvittais mut kun hei iso pylly on muotia ja no pain no gain. Kyllähän mäkin meikkaan, pukeudun kivasti ja harjaan hiukset että näytän ihmiseltä (ainaki joskus), mutta ero on se, ettei meikkaamisessa oo terveydelle riskejä. No joo, meikit on hyi hyi myrkkykemikaaleja, mutta luokittelen meikkaamisen vähän eri kategoriaan kun leikkaukseen menemisen tai itteni rääkkäämisen jonkun muotivillityksen vuoks. Miks ihmiset ottaa sen riskin ulkonäön takia ja menee sinne rapakon taakse hakeen ne neljä desiä silikonia? (Okei en todellakaan tiedä mitä desimääriä niitä oikeesti otetaan, mut tajusitte pointin.) Oon ite tullu siihen tulokseen, että noin isojen riskien ottajilla on poikkeuksetta epävarmuutta taustalla. Ei oltu tyytyväisiä itteensä ominaisuudella X ja se halutaan korjata. Kyllä, jokanen päättää omasta elämästään ja tekee mitä haluaa. Mutta jokanen, joka niitä riskejä ottaa ja omistaa elämästään niin ison osan ulkonäölleen niin vois pohtii että mikä se perimmäinen syy sille omalle toiminnalle on? Siis diipisti oikeesti? Olisko puolillakaan sitä epävarmuutta itestään jos olis ainoo ihminen maailmassa eikä olis ketään kehen verrata? Uskallan väittää että ei. Onko ittensä tunnistamattomaks muokkaaminen ratkasu vai pitäiskö ne asiat käsitellä siellä omassa mielessä ennen kun lähetään harkitteen niitä radikaalimpia ratkasuja?

Kommentit

  • Kaarina

    Tähän ei voi sanoa kuin Aamen! Osuvasti kirjoitettu.

     0
  • Liisa

    Hyvin kirjoitettu! Kun joku asia muuttuu pakkomielteeksi niin ollaan yleensä menossa loppujen lopuksi alamäkeen, on kyse sitten harrastuksesta, ulkonäöstä tai elämäntyylistä.

     0
  • Päivi

    Hyvin sanottu, samaa mieltä! Mulla on vielä riittänyt pokka siihen että kun joudun tilanteeseen jossa vertaillaan porukalla että kuka mitenkin laihduttaa tai treenaa niin tokaisen suoraan että mä tykkään enempi pizzasta 😀 Tosi paljon mietityttää että miten tällaiset ”villitykset” vaikuttaa sellaisiin tyyppeihin joilla on ulkonäköpaineita jo valmiiksi.

     0
    • Anette Isoaho

      Oikein, kaikki tehköön mitä tykkää. 😀 No niimpä, se mun mielestä juurikin näkyy tossa oman ulkonäön lisääntyvässä muokkaamisessa.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.