VALIKKO
4.1.2019 15:21

TÄÄ ON SULLE JOS VIHAAT SUN KÄMPPÄÄ

(sorry babes but this post doesn’t contain English translation) 

Tai ylipäätään sun elämää. Luettuasi tämän, olosi on hieman kohentunut saadessasi salaista mielihyvää siitä, että muilla menee toisinaan vielä huonommin. Mä oon Utrechtissa. Mun kaveri oli Pariisissa. Muutaman ensimmäisen kuukauden keräsin salaisesti suurimman osan kaverini kommenteista koskien Pariisin vuokra-asuntoa puhelimeni muistioon. Syy: olen vahingoniloinen ihminen ja meinasin kuolla joka kerta sisäisesti nauruun. 

”Mä vihaan sitä mun lamppuaki.. Se on nii ällö se valo. Mä pidän sitä auki vaan tiistai-aamusin kun mä meikkaan. Mulla oli sellanen tyyny, mutta mun oli pakko ostaa uus ku se oli täynnä jotain tummia karvoja. Siis mä vihaan sitä paikkaa. Ja sitte se vessa on nii kapee, et jos sulla olis lihava perse, nii ei siinä mahtuis istuun. Ja siinä on kaikkee pinttynyttä likaa niinku oikeesti.. Ja mulla on siis se peitto nii en halunnu ostaa uutta, mut siinä on tosi paljon kaikkia tahroja ja sellanen tosi iso musta läntti. Ja se mun pesukonekin haisee tosi pahalta.” 

Tämän lisäksi kaverin kämpässä keittiön hana alkoi aina muutaman sekunnin valuttamisen jälkeen pitää järkyttävää meteliä, kylppärin kokolattiamatto (kyllä) oli jatkuvasti märkä ja sen katto vuosi toisinaan vettä. Ikkunan karmissa oli rako, josta tuli tuulen mukana neulasia sisälle. Verhoista löytyi myös jättikokoinen hämähäkki. Koko komeus kustansi 925e kuussa unohtamatta 400e kertaluontoista maksua välittäjälle. Neliöitä.. 20. 

 

Mun kämppä Utrechtissa on päällisin puolin esittelykelpoinen. Ainoa silmiinpistävä ominaisuus on keltaisen ja punaisen yhdistelmä. ”Tehdäänpä tollanen opiskelija-asunto hyvällä huonekorkeudella, siisteillä pinnoilla ja kivoilla näkymillä. Mutta laitetaan nyt kuitenki kirkkaanpunanen lattia ja kirkuvan keltaoranssi seinä, ettei ne opiskelijat nyt vaan nauttis liikaa. Joo tehään niin” -kind of situation siis. No ei siinä mitään. Siedän kaikenlaisia värioksennus-yrityksiä, kunhan kämppä on muuten ihan fine. 

Noh. Kuukauden sain puremia ympäri jalkoja. Mun kaverit sai myös punasia pistoksia ympäri jalkoja nukkuessaan mun asunnossa. Raavin mun puremat niin verille, että mun helposti arpeutuvassa ihossa on vähintään vuosiks eteenpäin muistot vaihtoajoista. Ei tarvii ottaa vaihtotatuointia. Ennen puremisepidemiaa löydettiin kaverin kanssa keittiön laatikosta kaksi ötskää. Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, lakaistiin asia maton alle ja laitettiin kaapin ovi kiinni paniikissa, koska luulimme niiden kuolleen. No ei ne olleet kuolleita, vaan kadonneet seuraavana päivänä. Talonmiehen ratkaisu asiaan oli tiputtaa mun postilaatikkoon pari pahvista Trap-a-Roach Hoy Hoy -torakkamajataloa.

Ilmeeni, kun tuijotin värikkäitä pahviläpysköjä iloisine torakkakuvineen:

O_O 

Mun missio elämässä on ehdottomasti auttaa muita ihmisiä, joten toivottavasti tämä auttoi. 🙂 

Hyvää perjantaita! 

XXX 

ANETTE

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.