VALIKKO

Veera

4.1.2019 00:39

Aapeli riehui Ahvenanmaalla

 

Raivattavaa riitti myrskyn jäljiltä. Tässä on normaalisti autolla ajettava tie. Kuva: yksityiskokoelma

Tammikuun toisena päivänä myrskysi oikein kunnolla, ei yksin Ahvenanmaalla, vaan osansa saivat muutkin maakunnat. Vakiintuneen tavan mukaan myrsky sai nimen nimipäiväkalenterista ja kyseisenä päivänä kohdalle osui nimi Aapeli.

Tässä kerron Aapelin aikaansaannoksista omissa ympyröissäni. Kuvat ovat ystävän ottamia.

Joissakin sääennusteissa povattiin myrskyä ja varoiteltiin aallokosta ja tuulen nopeudesta, joka saattaisi nousta jopa 26 metriin sekunnissa. Uudenvuoden päivänä jo tuuli nousi ja illalla se ulvoi ja rämisteli ilmastointihormeissa siihen malliin, että sääennusteet myrskyn suhteen vaikuttivat pitävän kutinsa. Oli syytä vähän jännätä, menisivätkö sähköt.

Yöllä ne menivät. Suunnilleen puolen yön aikaan pistäydyin vessassa ja valot eivät syttyneet. Ei se mitään, voisihan olla, että ne aamulla olisivat jo palanneet. Täällä sähköyhtiö hoitaa vikoja kuntoon kuitenkin ripeästi, mitä aiemmista sähkökatkoista on kokemusta. Ensimmäinen sähkökatko, jonka Ahvenanmaalla olen kokenut, kesti tunteroisen ja silloin hoidin matkoilla olevan kaverin kissoja otsalampun valossa.

Aamulla sähköt olivat edelleen poissa. Elintarvikkeet pois jääkaapista ja muovilaatikkoon pyyhkeeseen käärittynä, etteivät jäädy, ulkovarastossa oli sopivat jääkaappiolosuhteet. Kynttilän valossa ja taskulamapun avulla sai aamutoimet hoidettua. Vettä tuli onneksi ja vessa toimi muutenkin, joten sen suhteen ei ollut hätää.

Jännitti, onko työpaikalla sähköjä. Sinne piti kuitenkin mennä katsomaan, miten asiat ovat, mitään erillistä ohjetta toimia toisin ja jäädä kotiin, ei ollut tullut, joten oletus oli, että menemme sinne ja yritämme hoitaa siellä jotain hommia sen mukaan kuin pystytään.

Meidän kylällämme Haraldsbyssä kaikki oli pimeänä. Jos jostakin tuikki valoa, kyseessä oli kynttilän valo. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella ulkona ja tuuli oli edelleen ankara. Hirvitti vähän ajatella, miten kova se olisi Färjsundetin sillalla.

Naapurin trampoliini oli hävinnyt pihalta ties minne. Katuvalot eivät palaneet, joten pimeässä sai kävellä eikä silloin vielä huomannut myrskytuhoja. Nyt tiedän, että saman tien varressa olevan talon pihasta oli kaatunut lukuisia puita, onneksi kuitenkin kaukana rakennuksesta.

Sillalla tuuli oli hirveä. Tuntui, että se reuhtoo mukaansa. Sillalla on usein tuulista, mutta nyt siellä oli ihan karmeat oltavat. Pitelin kiinni piposta ja pääsin kyllä Finströmin puoleiselle rannalle asti, mutta siellä tuli uusia esteitä ja vaaroja vastaan.

Sillalta näki, että linkkimasto ja radiomasto olivat pimeinä. Niiden suunnalta ei valoa pilkahtanut.

Finströmin puolella on korkealla kalliolla näkötorni ja kesäkahvila Uffe på Berget. Uffelle johtavalla tiellä oli puita nurin ja jokin puu oli sähkölankojen varassa. Puut huojuivat siihen malliin, että lisääkin tuulenkaatoja voisi tulla. Jalkaisin liikkuessa siitä pääsi jotenkuten kulkemaan, mutta ei se erityisen turvalliselta vaikuttanut.

Godbyn keskustaajamaan johtava von Knorringsvägen oli kaatuneiden puiden vuoksi poikki autoliikenteeltä. Sen loppupään liittymä isompaan Sundin tiehen oli tukittu heijastintolpilla, ettei kukaan autoilija erehtyisi kääntymään isolta tieltä sitä kautta Godbyhyn. Von Knorringsvägenille oli paikoitellen tullut myös hurjat määrät havuja kuusista.

Godbyn taajama-alueellakin oli puita kaatunut ja useita oli tullut sähkölankojen päälle. Koko Godby oli pimeänä. Mattssonin K-marketti oli pimeänä ja kiinni. Pihassa oli pari autoa, kaiketi henkilökunnan. Shellin huoltoasema oli pimeänä, samoin S-marketin piha. Valoa näkyi parista kohteesta: yhden kerrostalon parvekkeella oli toimiva ulkovalosarja.

Myös työtoverini talosta näkyi valoa. Hänen puolisonsa on maatalousyrittäjä ja heillä on siksi varavoimakoneet oltava tällaisten tilanteiden varalle. Vanhemmassa talossa on tietysti myös tulisija, joten tuvan saa lämpimäksi ilman sähköäkin.

Työpaikalla vallitsi pimeys ja ensin toimimme otsalamppuni valossa ja sitten työtoveri kaiveli esiiin kynttilöitä ja tulitikut ja kynttilät laitettiin paremman puutteessa juomalaseihin. Emme avanneet jääkaappia, jos olisi pienikin mahdollisuus, että kylmätavarat säilyisivät siellä jotenkuten.

Mitään tavallisia töitä ei voinut tehdä, koska tietokoneet eivät toimineet. Puhelimella ei päässyt soittamaan ulos. Toisin päin puhelinlinja kyllä toimi, siis lankapuhelin. Langattomat eivät inahtaneetkaan. Melko pian soitti joku ihminen, joka halusi käyttää meitä yleisenä tietotoimistona ja kyseli onko Mattssonin K-kaupalla mitään elmää. Kerroin hänelle, että koko Godby on pimeänä, ei ole sähkövirtaa.

Siltä varalta, että sähköt palaisivat ja päästäisiin palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen, putsasin työtilan otsalampun valossa. Edellisen kerran, kun työpaikalla oli sähkökatko, virrat saatiin parin tunnin päästä. Esimies, jolla olisi ollut vapaapäivä, tuli koiran ukoilutuksen ohessa katsomaan tilannetta. Päätettiin pitää jääkaappi suljettuna ja odottaa, että virrat tulisivat päälle.

Ihme kyllä, saimme ennen vuodenvaihdetta tilatut tavarat. Vaikka isot matkustaja-alukset eivät olleet päässeet myrskyssä rantautumaan Ahvenanmaan satamiin, jokin Naantalista tuleva rahtialus oli päässyt tulemaan saarelle ja Transmarin pojat ajoivat tavaraerän meille. Heillä oli ollut jokin toimiva reitti, vaikka monet tiet olivat poikki. Isoimmat tiet olivat kuitenkin auki.

Onneksi tässä erässä ei ollut kylmätavaroita. Varastokirjanpitoon ei pystynyt syöttämään mitän, mutta tavarat saattoi kuitenkin purkaa ja lajitella valmiiksi odottamaan, että sähköt palaisivat ja varastokirjanpidon saisi reilaan.

Toimettomana ei tarvinnut muutenkaan olla, sillä oli esimerkiksi eräitä vuodenvaihteeseen liittyviä laskelmia, jotka oli tehtävä joka tapauksessa ja ne voitiin tehdä taskulaskimen avulla paperilomakkeisiin ja leimata valmiit paperit. Muutakin papereiden arkistointia puuhasimme.

Joitakuita asiakkaita kävi. Heille kerroimme, että meillä ei ole sähkövirtaa, joten tietyt tuotteet ja palvelut eivät ole saatavilla. Joitakin tuotteita voitiin myydä käteisellä, jos asiakkaalle kävi se, ettei kuittia saanut ostoksesta. Olisi senkin tietysti voinut kirjoittaa käsin paperille, kuten myynnit merkittiin, jotta ne voisi sähköjen palauduttua ja tietokoneiden ollessa taas käytettävissä lyödä virallisesti kassaan. Ne asiakkaat, jotka halusivat tuotteita ostaa, olivat varautuneet käteisellä ja ymmärsivät muutenkin tilanteen, olivat ennemminkin yllättyneitä siitä, että meillä ovi oli ylipäätään auki.

Pari työtoveria, joiden oli määrä tulla myöhemmin työvuoroon, saivat puhelimitse yhteyden meille ja sovittiin, että niin kauan kuin ei saada sähköä, heidän ei kannata tulla. Me olisimme kahteen pekkaan pitämässä putiikkia pystyssä kynttilän valossa. Ei ollut heidä järkeä lähteä ajamaan Maarianhaminasta ja Jomalasta.

Maarianhaminassa kuulemma kuitenkin oli sähköä ja siellä ei kuulopuheiden mukaan ollut sähkökatkoa ollenkaan. Työtoveri oli kuullut, ettää Facebookissa ja jossain oli ollut viranomaislähtöinen kehotus, että ei pitäisi liikkua ulkona. Tästä onnellisen tietämättömänä olin lampsinut töihin, mutta varoitus oli ihan aiheellinen. Olosuhteet ulkona olivat kauniisti sanottuna haastavat.

Koska viestivälineiden toiminta oli heikkoa ja tietoverkkojakaan ei oikein pystynyt hyödyntämään, tilannetta seurattiin paljolti satunnaisten kertomusten perusteella. Joku sanoi kuulleensa, että tuulen nopeus olisi ollut 34 metriä sekunnissa, oikea orkaani siis ja eräs sisällä poikennut henkilö kertoi kuulleensa, että paikoitellen olisi mitattu jopa 40 metriä sekunnissa tuulen nopeudeksi. Kyseinen henkilö olisi halunnut käydä terveysasemalla, mutta sielläkin oli ovet kiinni.

Jomalassa asuva työtoveri joskus puolen päivä jälkeen kertoi, että sinne oli tullut jo sähköt. Meille ei. Vähän myöhemmin iltapäivällä joku oli tietävinään, että Pålsbölessä sähköt toimisivat taas. Se tieto kiistettiin kohta puoleen.

Godbyn taajama-alueella oli puita nurin sähköjohtojen ja toistensa päällä. Kuva: yksityiskokoelma

Työtoverini oli ottanut töihin ruoaksi keittoa ja totesi, ettei sitä pysty lämmittämään eikä sitä oikein kylmänä söisi. Hän sai yhteyden puolisoonsa Messengerin välityksellä ja puoliso toi hänelle evästä, jota ei tarvinnut lämmittää, ja mikä parasta – kuumaa vettä termospullossa. Saimme nauttia kupposet teetä töiden lomassa.

Päivällä kyllällä peippaili maakuntalehden toimittaja tekemässä juttua sähköttömästä Godbystä. Hän poikkesi meillekin, kun ovi kerran aukesi. Jokunen sana siinä vaihdettiin ja hän otti kuvan meistä ja harmitteli, että kuvassa näytti valoisammalta kuin todellisuudessa. Hetken päästä tajusin, että olin kuvassa ollut otsalamppu kaulassa roikkuen, villatakki työtakin päällä. Villasukat ja säärystimet eivät onneksi pöydän takaa näkyneet. Se siitä oman julkisuuskuvan hallinnasta. Toivoimme, että lehden ei tarvitse julkaista meistä mitään, vaan siihen löytyisi muuta jutun juurta ja kuva-aiheita.

Sähköt eivät palautuneet koko päivänä. Omistaja soitti iltapäivällä ja käski kaikesta hulimatta avata jääkaapit ja katsoa lämpötilan. Se oli noussut neljääntoista asteeseen, joten jääkaappien sisältö oli pilalla. Asialle ei siinä vaiheessa voinut tehdä mitään.

Töistä lähtiessä tuuli ei ollut ihan niin kaamea. Monien talojen väki oli jo pätkimässä pihoissaan kaatuneita puita. Von Knorringsvägenille kaatuneet puut oli myös saatu tien sivuun ja tie oli jälleen ajokunnossa. Uffe på Bergetille johtava tienpätkä oli raivaamatta, mutta se nyt tietysti ei ollut tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla.

Radiomastossa oli valot, mutta linkkimastossa ei. Haraldsbyssä ei edelleenkään ollut sähköjä. Asunnossa lämpötila oli laskenut sisällä kymmeneen asteeseen.

Yöksi piti varata kaikki peitot, mitä talosta löytyi ja lisäksi makuupussi. Peittovuoren alla tarkeni nukkua, kun oli parit sukat, säärystimet ja väliasu.

Joskus neljän aikaan aamulla heräsin ja kuulin, että ilmalämpöpumppu on taas käynnissä. Sähköt toimivat taas. Oli ihan luksusta, kun aamulla voi laittaa valot päälle ja keittää teevettä, kuunnella radiota ja laittaa patterin päälle. Lämmintäkin oli jo yksitoista astetta.

Tänäkään aamuna ei linkkimastossa näkynyt valoja. Godbyssä oli sähköt ja töissä päästiin osapuilleen normaaliin päiväjärjestykseen. Eilen ei tilauksia pystytty tekemään eikä kuun vaihteeseen kuuluvaa laskutusta, joten tänään piti hoitaa ne pois. Muitakin rästihommia odotti.

Ventovieraiden ihmisten kanssa on töissä tullut juteltua siitä, missä on jo sähköt ja missä ei ja mihin aikaan minnekin oli saatu sähköt. Iltapäivällä eräs rouva kertoi, että Saltvikissä ei ollut vieläkään sähköjä. Korjausmiehet ovat kuitenkin painaneet töitä yötä päivää. Lehdet ilmestyivät ja kertoivat myrskyn tuhoista. Jonkin tiedon mukaan Bogskärissä olisi mitattu 42,5 metriä sekunnissa tuulen nopeudeksi. Yle Svenskalla kerrottiin, että 32,5. Ennätyskovaa tuulta joka tapauksessa.

Silloin, kun Aapeli-myrsky riehui, ei sitä osannut ajatella, että tässä jotain ennätyksiä rikkoutuisi, kuulosteltiin vain kovaa tuulta. Naapurin trampoliinikin oli löytynyt jostakin, mutta se oli missä lie seikkailtuaan kolhiutunut niin, että sen metalliputkista osa oli vääntynyt.

 

 

Kommentit

  • Nimetön Hanna

    Kiitos hyvästä kuvauksesta myrskynsilmässä.

     1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.