VALIKKO

Veera

24.9.2017 10:40

Piaf Turun ruotsalaisessa teatterissa

http://www.abosvenskateater.fi/Site/Data/2805/Images/Produktioner/Piaf/Piaf_4694_press.jpg

Åbo Svenska Teater: Piaf – Jag ångrar ingenting. Teksti Peter Snickars, ohjaus Jukka Aaltonen, pääroolissa Sarah Nedergård. Kuvat: Åbo Svenska Teater/Pette Rissanen.

Turun ruotsinkielinen teatteri Åbo Svenska Teater on maamme vanhin ammattiteatteri. Se toimii yhdistyspohjaisena ja näyttelijäkaarti on pieni. Tästä syystä samat henkilöt tekevät Piaf-esityksessä lukuisia rooleja ja ihan aina illuusion luominen eri henkilöllisyyksistä ei onnistu.

Esimerkiksi Peter Ahlqvist esittää Yves Montandia, Piafin kumppania runoilija Raymond Assoa ja muutamia ohikiitäviä pikkurooleja. Ahlqvist on niin pitkä, että hän on jo tästä syystä tunnistettavissa. Silti hän oli ihan mainio Montand eikä Asson roolistakaan voi valittaa.

Jyväskylän kaupunginteatteri esitti joitakin vuosia sitten Piaf-aiheista näytelmää, jossa nimiroolissa oli suurenmoinen Raisa Vattulainen. Turkulaisten esitys samasta aiheesta perustuu eri käsikirjoitukseen, joten vaikka molempien näytelmien pohjana on pariisilaisen laulajatar Edith Piafin elämä, esitykset ovat hyvin erilaiset.

Turun esitys on hiukan pehmoisempi aiheensa käsittelyssä verrattuna jyväskyläläisten ja etenkin Vattulaisen rajuun vetoon. Jyväskylän versiosta löytyy vielä Youtubesta pätkä katsottavaksi ja kuunneltavaksi.

Kun yhden ihmisen vaiherikas elämä sullotaan väliaikoineen kahden ja puolen tunnin esitykseksi, lopputulos on väistämättä jonkinmoinen tilkkutäkki: palanen sieltä, toinen täältä. Piafin ohjelmistoon kuuluneet laulut pitävät kokonaisuuden kuitenkin kasassa. Åbo Svenskanin esitys on pullollaan hienoja musiikkinumeroita, vaikka tarina välillä vähän hajanaiselta tuntuukin. Jo musiikin takia paikan päälle kannattaa vaivautua.

Yleensä pääroolissa Turussa on Emma Kingenberg, joka on saanut suorituksestaan kiittäviä arvioita. Näkemässäni näytännössä pääroolin teki Sarah Nederberg, joka suoriutui myös kelvollisesti roolista, jossa pitää pystyä muuttumaan teinitytöstä pyörätuolissa istuvaan heikkokuntoiseen vanhaan naiseen.

Teatterin kotisivulta löytyy musiikkinäyte, jossa laulaa ykkös-Piaf Klingenberg. Nauhoitteen perusteella hänen äänensä muistuttaa enemmän itse Edith Piafia, muttei ole imitaatio. Nedergårdilla on hieman pehmeämpi lauluääni, mutta ei liikaa. Hänkin on riittävän voimakas esiintyjä vetämään pääroolin, jossa joutuu olemaan näyttämöllä melkein koko esityksen ajan.

Teatterin pressikuvissa, joita tässä käytän, Piafina näkyy Klingenberg. Yläkuvassa ovat nyrkkeilijä Marcel Cerdan – Jerry Wahlforss, Piaf – Klingenberg ja Marlene Dietrich – Sarah Nedergård.

Nederberg tekee pääroolin muutamissa näytännöissä ja tuuraa tarvittaessa Klingenbergiä sairaustapauksissa. Normaalisti Nederberg esittää näytelmässä Marlene Dietrichiä. Kuka nyt teki Dietrichin roolin, jäi hieman epäselväksi.

Daniela Franzell Edithin ystävän Momonen roolissa oli erinomainen. Oikeastaan Momonen ja Piafin välirikon ja Piafin rakastajan Marcel Cerdanin kuoleman jälkeen näytelmän tarina vain hyppää Piafin elämän loppuvaiheeseen, jossa vanhat ystävät jälleen tapaavat. Siinä välissä sattuneet asiat kuten Piafin terveyden heikentyminen ja Theon ilmestyminen Piafin rinnalle eivät selity millään tavalla. Tämä vaihe Piafin elämästä oli Jyväskylän kaupunginteatterin esityksen pohjana olleen Pam Gemsin tekstissä käsitelty selvemmin.

Lavastuksesta vastaa Markus Tsokkinen ja puvustuksesta Heidi Tsokkinen. Lavastus on aika minimalistinen, sillä Åbo Svenska Teaternin teatteritalo on vanha ja pieni, joten näyttämökin on pienehkö eikä sinne massiivisia rakennelmia mahdu. Ihanalla tavalla vanhanaikainen, koristeellinen teatterisali parvineen ja aitioineen on nähtävyys sinänsä.

Puvustus ei tehnyt erityisen suurta vaikutusta, mutta orkesterilla, joka enimmäkseen on nähtävissä osana näyttääkuvaa, se toimi aika hyvin. Personoidun kuoleman, Joona Rytkösen, musta kokovartalokalsari vähän kylkiluuta sun muuta esittävine kuviointeineen ja hassu metallivärinen kypärä oli aika korni eikä animepainotteisesta cosplay-kokoontumisesta karanneen näköinen hahmo istunut tyyliltään 1900-luvun alkupuoliskolle sijoittuvaan epookkinäytelmään.

Esitys oli ruotsinkielinen, mutta sitä pystyy kyllä seuraamaan, vaikkei hirveän vahva ruotsin taito olisikaan. Näyttämön yläreunassa menee tekstitys. Halvimmilta paikoilta sitä ei kylläkään näe ja mikäli alkaa lukea liikaa tekstejä, itse esitys jää huomiotta. Musiikkiteatterin vahvuus on juuri tässä, että esityksestä voi nauttia, vaikkei jokaista sanaa ymmärtäisikään. Näkemässäni näytännössä suomea puhuvia katsojia tuntui olevan runsaasti.

Yleisö piti näkemästään ja esiintyjät taputettiin monta kertaa lavalle. Nedergård sai ruusukimppuja enemmän kuin pystyi kantamaan, joten Rytkönen eli kuolo korjasi yhden hänen kukkapuskistaan avuliaasti näyttämöltä.

Alla näyttelijäkaarti lähes kokonaisuudessaan. Vasemmalta lukien: Momone – Daniela Franzell, Raymond Asso – Peter Ahlqvist, Sarah Nedergård, Piaf – Emma Klingenberg, Amanda Nyman, Jerry Wahlforss.

http://www.abosvenskateater.fi/Site/Data/2805/Images/Produktioner/Piaf/Piaf_4260_press.jpg

Laulunäytteen Klingenbergiltä Piafin roolissa voi kuunnella teatterin sivuilta osoitteessa: http://www.abosvenskateater.fi/sv/repertoar/piaf_jag_angrar_ingenting/

Nauhoite löytyy aivan sivun alalaidasta.

 

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.