VALIKKO

Viinitilan elämää

10.9.2019 20:51

Kun viini menee pieleen!

2018 Vuosikerta

Nyt kun meidän ensimmäinen vuosikertamme on taputeltu, ja 2019 kerätään lähiviikkoina, on aika miettiä, miten viininteko meillä sujuikaan.

Rypäleet kerättiin pellolta 12 päivänä alkaen 6.9. ja viimeiset vielä 4.11.

Teimme näistä 10 eri viiniä: Madeleine Angevine, Bacchus, Sauvignon Blanc, Sabrinna, Branwen, Kerner, Old Vine Kerner, Orange Kerner, Sparkling Kerner, Sparkling Rosé Pinot Noir & Kerner.

Wild Madeleine meni lopulta viemäriin. Siihen kehittyi flor-tyyppinen kasvusto pintaan ja se alkoi maistua Sherryltä. Muuten oltaisiin voitu tehdä siitä Sherryn tyylinen, mutta resurssit eivät riittäneet. Muiltakaan kommelluksilta ei kokonaan vältytty!

Late Harvest

Siegerrebe jaettiin kahteen blokkiin, ja se menee meillä sekoitusviineihin. Aikaisin kerätty kuiva Siegerrebe on Sabrinnan tärkein ainesosa, ja myöhempään jetetyistä tarkoituksena oli tehdä Late Harvest Siegerrebe -jälkiruokaviini, mutta tässä emme onnistuneet. Nämä myöhään syksylle jätetyt, jo osaksi rusinoituneet rypäleet kerättiin 9.10. Viime kesä oli kuuma ja aurinkoinen ja syksykin lauhkea, niin rypäleet saivat rauhassa kypsyä ja kuoret pysyivät puhtaina. Puhtaiden kuorien vuoksi jätimme rypälemassan pressiin yön yli maseroitumaan, ja tästä saimme mehuun vaaleanpunaisen värin. Kaikki hyvin vielä tähän asti.

Siegerrebe poimittavana

Kun käyminen oli käynnistynyt sää oli edelleen lämmin, ja korkean sokeripitoisuuden ja matalan happoisuuden vuoksi mehu lähtikin käymään oikein kohinalla! Yhtäkkiä huomasimmekin, että nyt porisee vähän liikaa, säiliön seinät olivat kosketuskuumat, ja alkoholipitoisuuden mitatessa totesimme sen käyneen yli! Äkkiä kylmää vettä sailiön ympärille käymisen pysäyttämiseksi! Sokerit paloivat käymisprosessissa nopeasti, mikä jätti viiniin ”keitetyn” mansikan ja palaneen sokerin makuja, kuiva jälkimaku, ja alkoholiprosentti lähenteli 15%. Late Harvest -jälkkäriviinimme on tavallisemmin n. 10,5% ja sokeripitoisuus 2017 LH viinissämme on 83g/L. Eli tämä poni laukkasi kovaa karkuun!

Rikin katku ja kuparikolikko

Sitten huomasimme viinissä mädän munan hajun, joka on onneksi korjattavissa. Testasimme teoriamme hajun aiheuttajalle ensin lasissa pennin kolikolla ennen kuin ryhdyimme suurempaan pelastusoperaatioon. Lue tästä, miten rikille haisevan viinin voi pelastaa ihan kotioloissa. Nämä hajua aiheuttavat rikkiyhdisteet eli tiolit voi saada haihtumaan viiniä vispaten, ja jos tämä ei yksinään tepsi, kupari sitoo tiolit ja ne sen jälkeen uppoavat säiliön pohjalle, ja viinin saa sitten siirrettyä puhtaaseen säiliöön turvaan. Eli ensimmäisessä pelastusoperaatiossa siirsimme viinin säiliöstä toiseen oikein roiskimalla sitä pitkin säiliön seiniä. Haju lieveni kyllä, mutta ei kokonaan kadonnut. Sitten oli kuparin aika. Ja nämä kuparihiukkaset mitataan milligrammoissa! Uskomatonta, miten niin pieni määrä kuparia parissa sadassa litrassa vaikuttaa niin paljon! Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei sitäkään lisätä liikaa, koska silloin viinistä lähtee myös makua ja aromeja. Saimme kuin saimmekin lopulta hajut pois ja viinin pelastettua.

Nyt meillä olikin sitten makeaa kuivaa viiniä, jossa on korkea alkoholiprosentti, ja joka on käynyt läpi useamman korjausoperaation.

No, mitäs sitten tehdään? Miehet yrittivät saada tästä edelleen Late Harvest -rakoon mahtuvan tuotteen, kun tarkasti ottaen kyseessä edelleen siis on myöhään kerätyistä rypäleistä tehty viini, se vaan ei enää millään muotoa muistuttanut sitä tyyliä, mihin meillä on totuttu. Tuloksena oli hyvin vaaleanpunainen ja vähän äklö makea viini, joka olisi saattanut jälkkäriviininä toimia. Ongelma oli kuitenkin, että olimme yrittäneet tehdä viinin, joka mahtuisi tiettyyn muottiin, kun se ei sinne luontaisesti istunut. Kun minä ja anoppi maistoimme tätä ”Late Harvest” tuotosta, totesimme heti, että se muistuttaa enemmän rosé-viiniä kuin jälkiruokaviiniä, mutta on ihan liian makea. Saataisko siitä jotenkin raikkaampi?

Branwen mukanamme Ranskassa

Branwen

Branwen on Astleyn ensimmäinen rosé-viini. Nimi valikoitui kelttiläisestä mytologiasta, kun kyseessä on Sabrinnan tapaan sekoiteviini ja siihen on käytetty samoja rypäleitäkin. Reseptiin käytettiin myös paljon Madeleinea, joka ratkaisi toisenkin ongelman, eli meillä on liikaa Madeleinea. Ilman Branwenia sitä olisi jäänyt monta sataa litraa yli.

Kun etiketit olivat valmiit, Branwen lisättiin heti meidän viinitilakierrosten maistiaisiin, ja siitä lähtien se on ollut asiakkaiden suosikki! Pullotimme sitä 1169 pulloa, eli sitä on meillä kaikista yksittäisistä viineistämme eniten, ja tällä hetkellä ei ole suurta epäilystä, etteikö se myy nopeasti. Tänään saimme sille myös hopeamitalin Wine GB Westin vuositapaamisessa!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.