VALIKKO

Viinitilan elämää

13.6.2019 23:51

Viinilomalla Italiassa vol. 1 – Piemonte, Kaltern an der Weinstraße

Onpa siitä jo pitkään kun viimeksi kirjoittelin! Oma läppärini on katkolla kananmunankeltuaiseen liittyvän tapaturman seurauksena, joten kirjoittelen tässä nyt työkoneella. Tämä on UK-näppiksellä varustettu, eli ääkköset tuottavat hieman vaivaa. Kirjoitin tämän ensin ilman, ja korjasin äät ja ööt vasta jälkikäteen, eli jos mukaan on lipsunut muutama umlautiton, niin antakaa anteeksi. Jouduin myös pilkkomaan tämän kahteen osaan, eli tässä on vasta lomamme ensimmäinen puolisko.

Lomailimme maalis-huhtikuun vaihteessa (siis jo reilu 2kk sitten sitten, heh!) Pohjois-Italiassa ja tietenkin reissuun täytyi sisällyttää vierailuja viinitiloille. Lensimme Milanoon, mistä hurautimme vuokra-autolla Piemonten alueelle Alban kaupunkiin. Mieheni ei WSET-kurssiaikoinaan paljon piitannut Italian viinien opiskelusta, koska Italiassa kasvatetaan paljon hieman outoja ja tuntemattomia rypäleitä, ja viinit nimetaan yleensä alueen mukaan, ja ne on vaan opittava, että missä kylässä kasvatettiinkaan mitä. Ranskalaiset viinit seuraavat samaa kaavaa, mutta ne on helpompi muistaa, kun lajikkeet ovat jo ennestään tuttuja.

Siinä on viinipeltoa.

Alba, Piedmont

Alba sijaitsee Langhe-Roeron viinialueella ja on tunnettu ruokakulttuuristaan ja vuosittaisesta tryffelifestivaalista (loka-marraskuussa, toim. huom. jos haluatte käydä!). Langhen alueen tunnetuin viini on luultavasti Barolo, samannimisen pikkukylän mukaan. Langhen puolelta tulee eniten punaisia viinejä, ja yleisimmät lajikkeet ovat Nebbiolo ja Barbera. Nebbiolosta valmistetaan Baroloa ja Barbarescoa – muuten sama viini mutta viettävät eri ajan tynnyrissä (Barolo vahintaan 3 vuotta, Barbarescolle riittää kaksi). Barberaa saa sentään ostaa vallan rypälelajikkeen nimellä! Barolo ja Barbaresco ovat hapokkaita, tanniinisia, ja voisi sanoa kellarointiin tarkoitettuja viinejä. Nuorikin Barolo voi maksaa 70€/pullo ja sitä ei kannata juoda vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. Barbaresco on hieman kukkaroystävällisempi, mutta sitäkin kannattaa hetki odotella. Barbera on helpompi lähestyä ja yleensa juotavampi viini nuorempanakin. Noin yleensä voisi kuitenkin sanoa, että mä en ole italialaisten punaviinien suuri ystävä. Pidan pehmeista ja kypsistä punkuista, jotka ovat saaneet paljon aurinkoa.

Roeron puolella viljellään enemmän valkoisia lajikkeita, mutta saa sieltäkin punaisia. Arneis-rypälettä kasvatetaan siellä eniten. Kuka on kuullut rypäleestä ennen? Käsi nyt pystyyn!

Vierailimme neljän viinituottajan luona Albassa ollessamme. Kolme niistä sijaitsi Langhen alueella ja tuotti Nebbioloa, ja yksi sitten Roeron puolella, missä pääsimme valkkareidenkin makuun. Muistettavimpana on omaan mieleeni jäänyt Rivella Silvian Nebbiolo Rose, sillä Nebbiolosta harvemmin tehdään rosé-viiniä, ja se oli myös herkullista.

Nebbiolo Rose

Nebbiolo Rose – suoraan pullotuksesta ilman edes etikettiä

Barolon eri tyylit

Myös Pio Cesaren kellarissa oli huikeaa vierailla. Pio Cesare on alueen tunnetuimpia tuottajia, ja Alban ainoa ’urbaani’ viinituottaja, sillä heidän tuotantonsa on aivan Alban kaupungin rajalla, kävelymatkan päässä keskustan vilkkaimmista kaduista. Pioa voi melkein pitää Barolon mittarina, he ovat tuottaneet Baroloa jo yli 135 vuotta ja nyt viidennen sukupolven voimin, edelleen perheyrityksenä. Pio Cesaren tavoitteena on tuottaa sellaista viiiniä, joka tuo esiin kaikki alueen parhaat puolet. Heillä on peltoja ympäri Barolon aluetta, ja kasvukaudesta riippumatta he pyrkivät tuottamaan saman laatuista ja tunnistettavaa Pio Cesaren viinejä, joka onnistuu sekoittamalla näiltä eri pelloilla kasvatettuja pohjaviinejä valmiiseen tuotteeseen. Heidän filosofiansa on koittaa ilmentää Barolon alue kokonaisuutena. Kellari avautui päärakennuksen alta valtavana tiilirakennelmana. Oppaamme kertoi meille kellarin historiaa, ja miten heidän täytyi sitä laajentaa niin, että nykyäänkin erään seinän ja vieressä virtaavan joen välissä ei paljon jäänyt varaa virheille! Siellä täällä oli myäs nurkissa vielä vanhoja laitteita, joiden avulla viiniä tehtiin tai käsiteltiin ennen moderneja laitteita. Eräällä seinustalla oli hyvin ruosteinen ja mainio ”viinihissi” jolla kellarin pullot saatiin nopeasti ylös katutasolle aikana jolloin muutoin ne oisi jouduttu miesvoimin kantamaan porraskäytäviä pitkin laatikko kerrallaan.

Ikonisempaa Baroloa saa hakea

Kävimme myös GD Vajran tilalla vierailulla. Tämä on toinen alueen tunnetuista tuottajista. Tyyliero oli jo ovella ilmeinen – Pio Cesarelle saapuessamme meidät otti vastaan asiakaspalvelusta ja viinimaisteluista vastaava työntekijä, GD Vajran ovella paikan omistaja Milena Vaira tuli meidät tervehtimään ensimmäisenä. Hän ei puhunut juurikaan englantia, ja loppukierros hoituikin kahden nuoren työntekijän johdolla. Vanhojen maatilarakennusten seassa oli myös modernimpia laajennuksia ja kellarissa meille esiteltiin myös heidän uusimmat säiliöt, joiden suunnittelussa Milena oli ollut mukana. Viineihin päästyämme meille selvisi hyvin nopeasti, että terroir on heille tärkeä, ja viinit onkin tehty tietyiltä pelloilta kerätyistä rypäleistä, jolloin maaperän ja sijainnin vaikutus viiniin korostuu. Eli täysin päinvastainen asenne kuin Pio Cesarella! Tytöt tarjosivat meille hyvin kattavan otannan tilan viineistä, ja saimme maistaa jopa kahta ennemmin julkaisematonta viiniä, jotka virallisesti tulivat markkinoille vasta Vinitaly -messuilla n. viikko vierailumme jälkeen.

GD Vajran tarjonta!

Alto Adige – Südtirol

Neljäntenä päivanä suuntasimme nokan kohti Itävaltaa Alto Adigen alueelle vuoristomaisemiin. Yövyimme Caldaron kylässä, tunnetaan myös nimellä Kaltern. Hotellissa tulikin jo heti hieman kulttuurishokki, kun oltiin totuttu hihkaisemaan ’buongiorno’ joka paikassa, ja nyt yhtäkkiä vastattiinkin ”Hallo! Sprechen Sie Deutch?” Lukion saksantunneista on jo aikaa, eikä se oikein mennyt päähän silloinkaan, niin täytyi vain levitellä käsiä ja hymyillä nolosti. Ennen check iniä meille kaadettiin lasilliset hotellin omaa viiniä, jotta respaan ehdittiin etsiä englanninkielentaitoinen palvelija! Alueen luonne alkoikin jo heti valottua.

Kaltern on ’viinikylä’ ja on historiallisesti aina pyörinyt viinituotannon avulla. Alueella kasvatetaan myös paljon omenoita! Kuten nimikin jo vihjaa, Weinstraße viittaa alueen viinihistoriaan, jokainen Weinstraßen varrella oleva kylä on viinituotannossa mukana.

Alto Adigen alueella viljellään Kerneriä, mitä meilläkin on yli puolet meidän pellosta. Se on melko harvinainen lajike ja halusimme päästä maistamaan muitakin Kerner-viinejä, kuin omaamme. Valitettavasti se olikin loppuunmyyty! Saimme kuitenkin maistaa Kellerei Kalternin uuden myymälän tiskillä melkein kaikkea muuta, mitä heillä hyllyistä löytyi. Mukaan lähti myös kuusi pulloa myöhempään käyttöön. Laukkuun löysivät tiensä Pinot Bianco ja Vernatch (tunnetaan myös nimillä Trollinger ja Schiava), joihin emme ole kovin laajalti vielä törmänneet.

Kellerei Kalternin Quintessenz Pinot Bianco

Kellerei Kaltern on valtava ’osuuskunta’ tyylinen tuottaja. Heidän tiloissaan valmistetaan n. 5 miljoonaa pulloa viiniä vuodessa kaikilta alueen viinipelloilta. Viininkasvattajat eivät siis itse valmista omista rypäleistään viiniä, vaan ne kaikki prosessoidaan keskitetysti Kellerei Kalternin nimen alla. Erona Baroloon on myös se, että täältä ei montaa pulloa viedä ulkomaille vaan suurin osa alueen viineistä juodaan Italiassa. Barolossa on niin paljon kilpailua, ettei kaikelle sille punkulle vaan voi löytyä kysyntää kotiovelta, vaan iso osa tuotannosta on vientiin. Etelä-Tirolissa taas tilanne on päinvastainen. Sinänsä siis mielenkiintoinen alue viininystäville, sillä pääsee tutustumaan sellaisiin viineihin, mitä ei muualta ehkä löydy. Alan itsekin pikkuhiljaa oppia, että viiniin pätee vähän samat säännöt kuin ruokaankin – paras tapa tutustua paikallisiin herkkuihin on todellakin paikan päällä eikä vientituotteiden kautta.

Se jäi tältä reissulta harmittamaan, että emme ehtineet viettää Kalternissa enemmän aikaa. Täytyy mennä uudestaan! Ja hieman petrata myös saksan perusteita.

Vol. 2 matkaa Veneton alueelle ja viinien lisäksi meille maistui muutamakin Spritz!

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.