VALIKKO
14.7.2019 20:39

Ääniä menneisyydestä – putkiradion päivittäminen tähän päivään

Vihjailinkin jo alkuviikosta mun uudesta projektista tuolla instagramin puolella (villapohjola).. Muutama ilta siinä meni, mutta oli se sen arvoista: nimittäin vanhan putkiradion puhdistus ja käyttöönotto!

Mikä ihmeen putkiradio?

Putkiradio on siis elektroniputkilla toimiva radiovastaanotin. Usein melko kookas, puu- tai bakeliittikoteloinen vanha radio. Putkiradioiden ns. kultakausi jatkui 60-luvun alkuun, jonka jälkeen matkaradiot yleistyivät. Isäni on koko pienen ikäni ”kerännyt” vanhoja radioita, joten olen kasvanut sellaisten kanssa. Vasta nyt vanhemmalla iällä, käytyäni radioamatöörikurssin, kiinnostus näihin laitteisiin heräsi.

Pari vuotta sitten ostin Fennon putkiradion, joka ei inahtanutkaan. Viime viikonloppuna ostin kaksi radiota lisää, toinen oli Telefunkenin valmistama ja toinen FNR. Telefunkenissa oli sattumalta ula-aallot (eli ultralyhyet aallot eli suomeksi sanottuna meidän radiotaajuudet kuuluvat) ja kaiken lisäksi laite toimi moitteetta. Tuossa toisessa mallissa ei ole meidän kanavia, mutta sekin toimi. Antennin kera saattaisin kuulla esim. Venäjän radiolähetyksiä 🙂

Radion puhdistus

En ollut siis tätä ennen koskaan vanhoilla radioilla tehnyt muuta kuin tökännyt töpselin seinään todetakseni elääkö se vai ei. Aloitin sillä, että hain kaupasta siveltimiä (pienten paikkojan puhdistukseen), paineilmasprayn (vaikeiden paikkojen puhdistukseen), lakattujen pintojen puhdistusaineen ja silikonisprayn. Ostin myös banaaniliittimet antennin värkkäämistä varten, mutta sinne asti en ole vielä päässyt.

Kuvassa tykötarpeet, joilla päästä alkuun. Kaikki paitsi liittimet ostin Kärkkäiseltä.

Aluksi putsasin tuon Telefunkenin sisältä. Takalevy irti, imuri pienelle teholle ja siis oikeasti imuroin radiosta monen kymmenen vuoden pölyt. Toisessa kädessä sivellin ja toisessa imuri – varsinainen näky.

Ylempi ennen, alempi jälkeen.

Tämän jälkeen kostutin liinan ring removerilla ja pyyhin kotelon. Kyseinen aine myös kirkastaa lakattuja pintoja. Lopuksi toiseen rättiin sumutin silikonia ja käsittelin vielä sillä kotelon ja muoviosat. Radiossa oli näytössä jotain tussin jälkiä, jotka lähtivät ihmesienellä aika hyvin irti. Samoin radion johdon putsasin ihmesienellä.

Kotelon väri vääristyi hieman kuvissa, koska oli pimeä ilta ja piti työskennellä suoraan lampun alla 😀

Ja lopulta siistitty vanhus omalla paikallaan. Kankaassa ei ole likaa, kaiutin vain paistaa hieman läpi.

FNR ja Fenno, kuinkas niiden kävi?

FNR odottelee vuoroaan. Putsasin sen sisältä, mutta yhdestä napista meni lanka poikki. En ole vielä keksinyt miten päästä siihen käsiksi. Liittimet ostin tätä radiota varten, jotta voisin kokeilla antennin rakentamista. Toistaiseksi FNR siis vain koristaa meidän kotia.

Fenno taas.. Voi jestas miten likainen se oli! Tein samat puhdistustoimenpiteet tälle ja samalla totesin, että sulake oli palanut.

Korvasin sulakkeen pätkällä kuparikaapelia ja sehän toimi! Joskin ääni kuului hyvin huonosti, vaikka radio oli täysillä ja korva siinä kiinni. Ilmeisesti jokin putki on entinen ja sellaisen vaihdolla radio saattaisi kuulua paremmin. Vanhoista putkista niiden toimivuuden näkee ”hehkusta”. Kun radion laittaa päälle, putket rupeavat lämpenemään ja ikään kuin hehkuvat oranssin värisinä. Yhdessä putkessa oli todella himmeä hehku ja kahdessa jokin suojaputki päällä, niin niistä ei edes erottanut hehkua.

Fenno siis odottelee myös syrjässä, kunhan löydän siihen uuden sulakkeen ja uudet putket. Ylemmässä kuvassa näyttää ”puhtaammalta”, koska jokin kummallinen valoilmiö osui siihen tuolla hetkellä. Näin iäkkäissä laitteissa valkoiset muoviosat ovat yleensä hyvin kellastuneet ja siihenhän ei edes ihmesieni auta.

Miksi sitten ostaa/ottaa vastaan/pelastaa vanha putkiradio?

No siis jo pelkkä ulkonäkö on mielestäni hyvä syy. Jos radio on ulkoisesti ehjä tai siitä saa pienellä siistimisellä puhtaan, radio sopii pelkästään jo sisustuselementiksi.

Ja on aivan eri tunnelma kuunnella monta kymmentä vuotta vanhaa radiota verrattuna näihin uusiin hifilaitteisiin (vaikka ei mulla mitään niitäkään vastaan ole). Kolmas mielestäni erityisen hyvä syy on se, että vaikka radio ei toimisikaan, sen sisällyksen voi poistaa ja korvata esim. bluetooth-kaiuttimella tai rakentaa sinne suoraan osista toimivan soittimen (ilmeisesti näitäkin saa tilattua netistä ohjeiden kera). Extra vinkki: pelkästä radion rungosta voi myös tehdä lemmikille pedin (kuten äiti ilmeisesti aikoo tehdä).

Nämä laitteet ovat aikanaan olleet varmasti kalliita ja minusta onkin ihanaa, että ne kiinnostavat edelleen ihmisiä – joko sisustus – tai tuunausmielessä. Ja onhan se hieno tunne, kun saa jotain aivan itse, omin pikku kätösin toimimaan!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.