VALIKKO
6.10.2018 09:34

Koti kuvastaa asujaansa

Joku voisi todeta otsikkoon että hei, ihanko tosi MUTTA ei se ole itsestäänselvyys. Te lukijat olette saaneet monen kuvan verran kurkkailla meidän kotiin ja tiedättekin, että meillä näkyy eläminen ja muistot.

Siitä se ajatus sitten lähti

Rupesin pohtimaan tätä tarkemmin sen jälkeen, kun olin äidilleni esitellyt kuvia ystäväni kodista. Itse ajattelin ystäväni kodista kuinka kaunista, modernia ja ajatonta siellä on mutta äitini kommentti sai ajattelemaan enempi koteja ja niiden asukkeja. ”Kovin kaunista, mutta myös persoonatonta. Kodista ei saa yhtään selvää, millainen ihminen siellä asuu.”  Ystäväni on kaikkea muuta kuin persoonaton, mutta äitini oli oikeassa, hänen kotinsa on. Ei valokuvia missään, vain muutama viherkasvi, hyvin simppeleitä huonekaluja ja paljon designtuotteita. Kuvat olisivat hyvin voineet olla sisustuslehden artikkelista, asuntomessujen mallikodista tai jostain esitteestä.

Meidän kotihan on tuon vastakohta: uutta ja vanhaa tavaraa sekaisin, paljon valokuvia, paljon viherkasveja, harvoin siistiä (kiitos koiran), mutta meidän kodista tunnistaa meidät.

Hygge vastaan minimalismi

Itse olen kovaan ääneen tunnustautunut hygge-ihmiseksi, mutta eiväthän nämä kaksi sulje toisiaan pois sisustamisessa. Meillä esimerkiksi minimalismi näkyy ainoastaan vessassa: valittiin sinne hyvin simppelit laatat eikä siellä ole ylimääräisiä hyllyjä täynnä tavaroita, ei edes peilikaappia. Siellä on ainoastaan kaikki mitä vessassa tarvitsee. Plus tietysti yksi kynttilä, koska niitä täytyy olla kaikkialla.

Hygge ja minimalismi sopivat jokaiseen asuntoon, oli se sitten vanha tai uusi. Erona on ainoastaan sisustajan tyyli, koska vanhoillakin tavaroilla voi saada kauniin minimalistisen kodin. Tässäkin mielessä koti on asunjansa näköinen: jos olet mieltynyt vanhoihin taloihin, luultavasti sisustustyylikin on sen mukainen. Ei meidän taloon sopisi musta kivilattia tai mikrosementti. Meidän ihanaan, vanhaan taloon sopii loistavasti tavarapaljous, kodikkuus ja valtava määrä viherkasveja. Vastaavasti jos rakastat uusia taloja, et ehkä halua keittiön seinään puolipanelointia tai huoneiden väliin vanhoja raskaita puuovia. Hyggeen tietysti kuuluu tavarat ja valokuvat ja muut, mutta yhtä hyvin minimalistisella sisustajalla voi olla valokuvia ja muistoesineitä esillä kertomassa eletystä elämästä. Niitä saattaa vain olla puolet vähemmän kuin hyggesisustajalla.

Sisustusgurun sanomana: enemmän on enemmän

Eilen ilmestyneessä Avotakassa oli juttu sisustusguru Abigail Ahernista. Silmiini osui heti kannessa ollut lause: ”Voit paremmin, kun ympärilläsi on paljon tavaraa.” Kerrankin joku, joka on samaa mieltä kanssani! Kenelle muka tulee kodikas olo, kun huoneessa on yksi nojatuoli, yksi pikkupöytä ja valaisin? Toivottavasti ei hirveän monelle.

Meillä on varmaan valaisimia tuplamäärä verrattuna niille oleviin paikkoihin, mutta minusta on ihanaa vaihdella niitä. Sama pätee kynttilänjalkoihin ja sisustustyynyihin. Melkein kaikkeen mitä meillä kotona on, on vaihtelun varaa. Äitini kutsuu tätä hamstraukseksi, minusta se on vain vaihtelun halua. Ei kyllästy niin helposti.

Mielestäni kodissa voi olla paljon sisustusesineitä, valaisimia, valokuvia ynnä muita paljonkin esillä samaan aikaan, ilman että koti vaikuttaa kirpputorilta. Se on asettelusta ja yhdistelystä kiinni, runsaus on monessa mielessä kaunista ja kodikasta. Ahernin ajatusta huoneen herättämisestä eloon eri kokoisilla tavaroilla ja mittasuhteilla en allekirjoita, itsellä sellainen aiheuttaa enempi ahdistusta, kuin taianomaista tunnetta.

Muistot saavat näkyä muillekin

Vieraana ollessani minua kiinnostaa hirveästi (mahdollisesti) esillä olevat valokuvat sekä hauskat esineet tarinoineen. Minusta on ihanaa hyödyntää omassa kotona esimerkiksi vaarini kätköistä saatuja Iskun vanhoja koulutuoleja, vanhoja valokuvia ja matkamuistoja.

Meidän portaikossa valokuvaseinällä roikkuu aivan kamalan näköinen ”suojeleva silmä”-matkamuisto, jonka vaarini on joskus ostanut joltain reissultaan. Mitään silmää hivelevää taidetta se ei ole, mutta nyt vaarini kuoltua se on hauska muisto. Vaarin eläessä kyseinen tavara roikkui hänellä keittiön oviaukon yläpuolella, mistä sitä ei siis voinut olla huomaamatta. Aina meidän portaikossa kävellessäni tuo muistuttaa vaarista ja se on minusta ihanaa. Muutenkin meillä on lähes kaikki valokuvat sijoitettu portaikkoon.

Hulluttele, leikittele, nauti!

Sisustaminen ei ole vakavaa. Se on rentouttavaa, hauskaa ja paljonkin aikaa (ja rahaa) vievää. Anna elämän ja muistojen näkyä, täällä ollaan kuitenkin niin vähän aikaa että mieluummin tuijottelen valokuvista täyteen ahdettua seinää kuin valkoista tyhjyyttään huutavaa. Osta kotiisi niin paljon viherkasveja, että se tuo mieleen viidakon, jos se näyttää sinulta. Kodin kuuluu näyttää sinulta. Sen kuuluu kertoa, millainen tyyppi täällä asuu. Eikä se ole ollenkaan väärin.

Ps minusta on ihanaa kun ystäväni meille tullessaan rojahtavat sohvalle ja totevat, että tämä on kuin kotiin tulisi 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.