VALIKKO
29.9.2019 19:15

Ryijy ja muut vanhenemisen merkit sisustuksessa

Täytän maaliskuussa 29 vuotta. En ole vuosiin tuntenut oloani niin vanhaksi, mitä ajokortti näyttää. Joka kerta, kun uusi ihminen kysyy ikääni, tekisi mieli vastata olevani parikymppinen. Koska siltä musta tuntuu (ja myös kuulemma näytän). Vaikka henkisesti koen olevani vielä nuori, olen huomannut sisustusmakuni kertovan jotain aivan muuta. Taloomme on viime vuosina muuttanut paljon asioita, joita en ikinä uskonut hankkivani. Varsinkin, koska osan kanssa olen viettänyt lapsuuteni.

Ryijy

Kuka haluaa kotiinsa maton, joka roikkuukin seinällä? Näin muistan ajatelleeni nuorempana kotona asuessani, kun meillä oli seinällä äitini toimesta ryijy. Viikko takaperin bongasin Porttipuiston kierrätyskeskuksesta punaoranssin maton, jonka tajusin olevan ryijy. Jollain kummalla tapaa tunsin, että tuo on pakko saada meille. Ostin sen ja heti seuraavana päivänä se pääsi seinälle.

Myös kuvan Lady-tarjoiluvaunu on löytö samasta kierrätyskeskuksesta.

 

Ryijy pääsi meidän olohuoneen pisimmälle seinälle, sohvan ja kirjahyllyn väliin. Se on täydellinen väripilkku valkoharmaaseen olohuoneeseen. Onnekseni mies ei tyrmännyt ryijyn ostoa, vaan vähän jopa yllytti siihen 🙂

Keltaruskea eli sinapin väriset esineet

Sinappi makkaran kanssa on hyvää, mutta mites värinä? Itseäni ei ole ikinä säväyttänyt, enkä ole esimerkiksi muodin mukana kokenut tarpeelliseksi hankkia sinapin väristä sohvatyynyä. Habitaressa HUONE ett RUM esitteli uudet ruukut ja rakastuin samantien yhteen väriin erityisesti. Sinapihtavan keltaiseen nimittäin.

Menneellä viikolla pyörähdin Fidassa ja kappas, mitäs sieltä löytyikään. Samaa värimaailmaa oleva maljakko! Köyhdyin siitä euron, olisin maksanut enemmänkin, mutta mukaan se oli pakko saada.

Saksalaisen Strehlan keramiikkamaljakko. Yritys taisi olla parhaimillaan 50-70-luvuilla, yritys sulki ovensa 1989.

Kukkia tai oksia maljakkoon ei vielä ole eksynyt, mutta käyttöön pääsee kyllä. Mieheni ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen, kun ylpeänä esittelin löytöäni.

Rottinki

Muistaakseni meillä ei koskaan kotona ollut mitään rottinkisia huonekaluja, mikä toisaalta voisi selittää innostukseni niihin nyt. Ketä yritän huijata, vanheneminen tämänkin aiheuttaa. Se alkoi viattomasti pienestä, rottinkisesta kukkahyllystä ja siitä on päästy täyspitkään kukkapöytään, lumikenkä-sohvapöytään, lehtitelineeseen,  tyynykoriin ja uusimpana työkaveriltani saamaan rottinkituoliin.

Lehtiteline/sivupöytä.

 

Sohvapöytä.

 

Kukkapöytä.

 

Kukkahyllyt.

Uudesta tuolista ei vielä ole kuvaa, mutta se on ihana. Elämää nähnyt, vaatisi vähän korjausta, mutta toistaiseksi se jäädä käyttöön tuollaisena.

BONUS vanhat valaisimet

Sähköasentajana olen aina rakastanut kaikkia valaisimia, mutta viime aikoina varsinkin vanhoja sellaisia. Keittiössä roikkuu Turun kristallin kristallikruunu, eteisessä Orno, olohuoneessa on Ker-Luxin pöytävalaisin ja Ariksen lattiavalaisin. Kattoon pääsyä odottaa yksi Livalin ihanuus (tähän mulla on valmis visio, enää kaksi kolmesta osasta puuttuu..)  ja tarjoiluvaunun tasolla on roskalava-ryhmästä bongattu (varmaan 80-lukulainen) delfiini-valaisin.

Keittiön kristallikruunu, kierrätyskeskuslöytö.

 

Kaiken kaikkiaan luulen, että vanhassa talossa asuminen on herättänyt pienen vanhuksen minussa. En laita vastaan, koska sama asia on herättänyt myös kiinnostuksen eettiseen sisustamiseen, vastuullisuuteen ja rakkauden kierrätyskeskuksiin ja vanhoihin tavaroihin. Ihanaa olla vanha nuori!

Kommentit

  • Emilia

    Oot niin hirveen vanha. Täytyy varmaan alkaa joulun jälkeen pohtimaan synttärilahjaa ♥

     0
    • Essi

      No niin oon, onneksi ei tunnu ihan mummolta!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.