VALIKKO
10.3.2019 18:23

Se aika vuodesta

Innokkaimmat ovat jo hoitaneet urakan pois alta, muut saattavat vasta aloitella (eikä ole väärin olla tekemättä tätä ollenkaan). Meinaan viherkasvien mullanvaihto on taas hyvinkin ajankohtainen! Itse en ole ollut viherpeukalo kovin montaa vuotta, päinvastoin minulla on masentava menneisyys kasvien kanssa – jopa ne helppohoitoisimmat ovat käsissäni kuolleet. Ja kuolevat satunnaisesti edelleen, mutta nykyään haen sitten vain innoissani uusia tilalle. (Joku sanoi joskus että yrteistä minttu on vaikea tappaa, miksi olen sitten ottanut niitä hengiltä jo kolme?! Enää en yritä.)

Mullanvaihdon ABC

Käytännössähän mullat voi vaihtaa koska tahansa ja suositeltavaa onkin, että uudet kasvit istutetaan uuteen multaan melko pian kotiuttamisen jälkeen. Itse olen hieman laiska ja vaihdan uusien kasvien mullat miten sattuu, mutta tavaksi olen kaiken kaikkiaan mullanvaihdon ottanut kevääksi, heti maaliskuun alkuun. Helmi-maaliskuun vaihteessa kasvien lepokausi loppuu. Pienempien kasvien multa kannattaa vaihtaa kerran vuodessa, suuremmille kasveille riittää muutaman vuoden välein.

Kasvit on hyvä juottaa kunnolla ennen mullanvaihtoa, esimerkiksi päivää ennen. Mullan valinnassa kannattaa ottaa huomioon vaihdatko mullat viherkasveille vai kukille ja valita multa sen mukaan.

Itse viritin multapisteen eilen kylpyhuoneeseen, vuorasin lattiat sanomalehdillä ja silti sotku oli melkoinen. Jätesäkkiin tiputin vanhat mullat sekä ruukkusorat ja samalla kävin läpi kasvit – ruskeat lehdet ynnä muut samantien sinne säkkiin. Kasvista siis kopistellaan vanhat mullat irti, tässä saa olla melko kovakourainenkin tarvittaessa.

Jos kasvin juuret ovat mullan ympärillä/aivan ruukun reunoissa, on suositeltavaa vaihtaa kasville suurempi ruukku. Ruukun pohjalle kannattaa laittaa salaojaksi ruukkusoraa, pieniä kiviä tai vanhan ruukun sirpaleita, jotta juuret eivät mätänisi liiasta kastelusta. Altakasteluruukuissa salaojitusta ei tarvita. Liian pienestä ruukusta voi kertoa myös kalkin ja suolojen kertyminen mullan tahi ruukun pinnalle.

Lisää ruukun pohjalle hieman multaa, sen jälkeen kasvi ja lisää multaa. Huomioi kasteluvara, eli multa jää hieman ruukun reunaa alemmaksi. Tämän jälkeen multa on helppo tiivistää sormin (hienohelmana käytän kertakäyttöhanskoja), jolloin näkee onko multaa tarpeeksi. Lopuksi reilusti vettä, jotta multa kastuu kokonaan ja tiivistää kaikki mahdolliset kolot. (HUOM. On aivan normaalia, että kasvi saattaa seuraavana päivänä näyttää hieman nuupahtaneelta, kyllä se siitä virkistyy. Kuulemma.)

Crazy plant lady ilmoittautuu

Nyt kun hankkimani kasvit ovat suunnilleen pysyneet elossa, olen innostunut niistä niin, että olen käytännössä asunut Plantagenissa etsimässä uusia viherkasveja 😀

Viime viikonloppuna miehenikin innostui niin, että päätyi valitsemaan meille rönsyliljan, rahapuun sekä kastanjasutipuun. Kaksi ensimmäistä päätyivät asumaan uuteen (käytettyyn) Lundian Classic-kirjahyllyyn, kastanjasutipuu pääsi yläkertaan.

Jälkikäteen luin, että tuo kastanjasutipuu on aika vaikea kasvi, joten katsotaan miten meidän käy sen kanssa.

Samaan syssyyn meille muuttivat myös jukkapalmu (ensimmäisessä kuvassa oikealla osittain), reunustraakkipuu minikoossa, keihäsanopinkieli, kultapalmu, kultaköynnös (kirjahyllyn päällä vasemmalla), hopeaköynnös sekä juurakkovehka.

Kultapalmu.

Juurakkovehka eli alocasia zebrina. Niin ihana, mutta miehelle tuli heti mieleen käärmeet.

Hopeaköynnös.

Meillä oli vielä viime syksynä hopeaköynnös, mutta se suuttui jostain verisesti ja kuoli pois. Saatoin kastella liikaa, vaikka mitään en myönnä. Mielestäni tämä kasvi on vaan niin kaunis (johtuukohan hopeasta..), joten yritän tämän pitää hengissä.

Puuttuva perheenjäsen

Meiltä löytyy yksi ihana, jatkuvasti kasvava peikonlehti, mutta luulen sen olevan kovin yksinäinen. Olisin nyt ostanut sille kaverin, mutta Plantagenissa oli jäljellä vain yksi, hyvin pahoinpidelty versio. Meidän peikonlehti on se ”tavallinen”, mutta sen kaveri saisi olla hieman erikoisempi versio, nimittäin monkey mask. Harmittaa, etten ostanut sellaista viimeksi kun sellaisen näin, mutta toivon ja luotan, että apina osuu kohdalleni vielä ja saa hyvän kodin meiltä.

Olen tänä keväänä ostanut varmaan yhtä paljon viherkasveja kuin koko elämäni aikana yhteensä. Onkohan tämä yksi merkki vanhuudesta? Vai keväästä, että haluan koko kotini vihertävän? Joka tapauksessa olen vakuuttunut, että viherkasveja ei voi ikinä olla liikaa. Johan niitä on niin moneen eri tarkoitukseen, että jokaista tarvitaan! (Lisäksi huomasin tänään monen lehden kannessa otsikoita liittyen viherkasveihin eli olen vain trendien aallonharjalla.)

Toivotan kaikille multaisia sormia sekä jaksamista tulevaan viikkoon!

Kommentit

  • millamaarit

    Ihanat kasvit olet valinnut ja laittanut ne tosi kauniisti esille.

     1
  • Kuppilan täti

    Ihanaa! Maailmassa ei voi olla liikaa viherkasviaiheisia postauksia!

    Tuo ”Monkey Mask” on muuten juuri saanut itselleen virallisen suomenkielisen nimen: Aarnipeikonlehti. Varsin viehättävä. 🙂

     0
    • Essi

      Oon ihan samaa mieltä! Luin muutama päivä sitten itseasiassa tosta nimestä, kovin sympaattinen 🙂

       1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.