VALIKKO
12.10.2019 18:46

Uinu, uinu lemmikkini ja muut kirjahyllyn uudet asukkaat

Jos vielä yksi, ajattelen.. En kuitenkaan pysty lopettamaan yhteen, huomaan paljon myöhemmin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pahasta, mutta töihin lähtö seuraavana aamuna on todella vaikeaa.

Työpäivä ei millään meinaa kulua tarpeeksi nopeasti ja kotiin tullessa odotan nukkumaanmenoa innolla. Yöpöydälläni on meinaan Stephen Kingin kirja ”Uinu, uinu lemmikkini” ja sen päätös häämöttää muutaman luvun päässä. Monen kirjan kohdalla uskottelen itselleni, että enää yksi sivu tai luku, mutta lopuksi huomaan lukeneeni monta sivua eteenpäin. Sama kävi tämän kanssa. 488 sivua tuli kahlattua viikon aikana iltalukemisena, koska kirjaa ei yksinkertaisesti voinut laskea käsistä! Muutamana iltana kyllä pelotti laittaa silmät kiinni valon sammuttua.

”Louis Creedin perheen uusi koti pikkukaupungissa tuntuu idylliseltä, mutta vilkasliikenteinen maantie pelottaa. Pian Ellie-tyttären rakastettu kissa jää auton alle, ja Louis tekee pahan virheen. Naapuri johdattaa hänet vanhalle intiaanien hautausmaalle ja kertoo salaisuuden: sinne haudatut palaavat kuolleista. Kissa palaakin, mutta ei samanlaisena. Ja kun tragedia iskee perheeseen, surun sokaisema Louis ei pysty vastustamaan houkutusta.” – Tammi

Olen kova tyttö näkemään painajaisia ilman tällaisiakin kirjoja, mutta tämä tarina ei kuitenkaan tullut uniini. Kirjahan on todella kauhea, enkä ymmärrä miten joku keksii jotain näin hirveää. Kirja iskeekin suoraan yhteen pahimmista peloistamme – rakkaiden menettämisestä. Samalla se on tarina miehestä, joka ei opi yhdestä kerrasta (oikea luupää).

Kirjassa on kolme osaa, joissa jokaisen alussa on vastaava lainaus.

Alkuun lukeminen hieman takkusi, mutta kunhan tarina lähti käyntiin, se oli menoa. Tarina keskittyy Creedin perheeseen ja naapuripariskuntaan, mutta kirjassa tavataan ohimennen muutamia loistavia hahmoja. Jäin täysin koukkuun Kingin tyyliin kirjoittaa ja koska olen selkeästi masokistinen, kokoelmani on kasvanut jo muutamalla Kingin kirjalla lisää. Jollain tavalla uskon hieman yliluonnolliseen, joten silkkaa itsensä kiduttamistahan nämä kirjat ovat.

Kirjahyllyyn juuri muuttaneet

Olen koko ikäni ollut kova lukemaan ja tietysti kirjat täytyy saada omaan hyllyyn, jotta niihin voi palata myöhemmin. Kokoelmani ei ole vielä suuri, mutta näyttää kyllä siltä, että Lundiaa täytyisi jatkaa.

Tällä viikolle meille muutti juurikin Kingiltä ”Hohto” ja se on työn alla. Sen jatko-osa ”Tohtori uni” sai myös kodin meiltä. Tänään pyörähdin täällä Lahdessa Kontissa ja Fidassa ja kappas! Niistä löytyi muutama King lisää.

Kirjoja ei mielestäni voi olla ikinä liikaa, varsinkin jos ne eivät maksa muutamaa euroa enempää. Ihan uusiakin kirjoja saa muutamalla eurolla kyseisistä paikoista ja kierrätyskeskuksista!

Uudet pokkarit:

  • Jan-Philipp Sendker – Sydämen ääntä ei voi unohtaa (jatko-osa ihanalle Sydämenlyönneissä ikuisuus)
  • Miika Nousiainen – Vadelmavenepakolainen (olen joskus koulussa tämän lukenut ja elokuvakin löytyy omasta hyllystä, Nousiainen kirjoittaa mielettömän hauskasti)
  • Ruth Ware – Synkän metsän siimeksessä (kuuntelin Warelta äänikirjat Rouva Westaway on kuollut, Nainen hytissä 10 ja Valhepeli, uskon että tämä on yhtä hyvä kuin nuo muut)
  • John Verdon – Painajaisuni (teos Tappakaa Peter Pan vei alusta alkaen mukanaan ja odotan samaa tältä)
  • Stephen King – Tohtori uni (jatkoa Hohdolle)
  • Liane Moriarty – Tavalliset pikku pihajuhlat (Moriarty on yksi lempikirjailijoistani, koitin kuunnella tätä äänikirjana mutta lukijalla oli tappavan tylsä ääni..)

Uudet kovakantiset:

  • Mikko-Pekka Heikkinen – Terveiset Kutturasta (kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä, vaikutti hauskalta)
  • Karin Slaughter – Menneisyyden jäljet (koitin tätäkin kuunnella Storytelistä, mutta lukijan tylsä ääni pilasi senkin.. En malta odottaa että pääsen oikeasti lukemaan tätä!)
  • John Verdon – Numeropeli (sama selitys kuin pokkarissa)
  • Stephen King – Uneton yö (koska King)
  • Stephen King – Kosketus (kuvasta uupuu se Hohto sekä Kuoleman käytävä)

Olohuoneen pöydällä ovat vuoroaan odottaneet jonkin aikaa ”Orno- valaisinmuotoilua” sekä Milla Alftanin uusi ”Tuhat ja yksi sävyä”. Näissä en ole ehtinyt selailua pidemmälle, mutta ajattelinkin, että seuraavalla kerralla ollessani yksin kotona keskityn vain näihin kuohuviinin kanssa.

Nämä ovat siis vain tuoreimmat tulokkaat, ympäri taloa löytyykin sitten ”vanhoja” kirjoja, joita en vielä ole ehtinyt lukemaan. Miksi kiinnostavia kirjoja on niin paljon, mutta aikaa niin vähän..

Lempikirjani on by the way Oscar Wilden ”Dorian Grayn muotokuva”, entäs teidän? 🙂

Ps. Helsingin Kirjamessut ovat ihan nurkan takana, olen menossa sinne ensimmäistä kertaa ja olen todella innoissani! Muidenkin lukutoukkien kannattaa merkata kalenteriin 24.-27.10 ja ottaa silloin suunnaksi Messukeskus.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.